26.9.2014

Itkua ja naurua

En tiedä, mikä sen laukaisi, mutta katsottuani tänään leffan Benjamin Buttonin ihmeellisestä elämästä aloin yhtä aikaa sekä itkeä vuolaasti että nauraa hervottomasti. Dyykkari sai taas olla ihmeissään. Nauroin, koska elämä on niin koomista. Itkin, koska olin niin helpottunut.

Olin jotenkin odottanut jotain suurta katastrofia, kun elämäni on nyt ollut niin ihanaa. Sitten kulkupelini pöllittiin. Ihmettelin, kun en ollut edes vihainen. Yritin olla, mutta jotenkin ajattelin vain, että elämä antaa, elämä ottaa. Tunteenpurkaus iski, kun tajusin, miten helvetin turvallista elämäni on nykyään. Jos suurin vastoinkäyminen on menetetty omaisuus (jonka rahallinen arvo kyllä oli ainakin kolmenumeroinen), niin eihän se ole mitään. :D


(Jean-Pierre Kusela (Vesa-Matti Loiri) - Naurava kulkuri)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Luen jokaisen kommentin ja arvostan niitä, vaikka en aina vastaakaan. :)