26.10.2014

Heräsin painajaiseen

Tai se on väärin sanottu. Heräsin vihaani. Kaiken tappavaan, tuhoavaan vihaan.

Unen ja valveen rajamailla aloin jostain syystä kuvitella, että mentäisiin porukalla mielensärkijän pesään. Kävin läpi eri skenaarioita. Sen kusipään paras kaveri, mukava mies olisi siellä vaimonsa kanssa. Tai mielensärkijä, laiminlyöjä ja sisarukseni olisivat paikalla. Tai sitten vain se kusipääkaksikko. Menisin sinne Dyykkarin ja tämän kavereiden kanssa. Mitä lihaksikkaamman ja ilkeämmän näköisiä miehiä saisin mukaani, sitä parempi.

Istuttaisin mielensärkijän ja hänen rikostoverinsa pöydän ääreen ja vaatisin häntä kertomaan kaiken. En kestäisi kuunnella itkemättä. Välillä kävisin oksentamassa. Tai sitten hän ei kertoisi mitään. Äijät alkaisivat uhkailla. Laiminlyöjä saisi sydänkohtauksen. Tai se saatanan paskiainen yrittäisi kuolla, ennen kuin on kertonut mitään. Tyynesti latelisin muistojani hänelle, ja vaatisin täydentämään aukot. Kertomaan rikostovereittensa nimet. Kertoisin, miten raivoissani olen hänelle. Että vaikka kaikki nämä miehet ympärilläni hakkaisivat hänet tohjoksi seitsemän kertaa peräkkäin, sekään ei riittäisi. Varmimmaksi vakuudeksi pari äijää hakkasi hänet punaiseksi sohjoksi pariin otteeseen, noin niin kuin malliksi. Kaikki mahdolliset tapahtumaketjut tapahtuivat peräkkäin, yhtä aikaa, lomittain, yhä uudestaan ja uudestaan.

Kun mielensärkijä kuoli kaikista elvytysyrityksistä huolimatta henkivartijoitteni käsiin, raivoni herätti minut. Että se kusipää kehtasi! Ei se, että hän kehtasi valehdella poliiseille päin naamaa olevansa impotentti ja siksi kykenemätön edes seksiin vaimonsa kanssa, saati sitten raiskaamaan lapsiaan. Ei se, että hän sai laiminlyöjän ja sisarukseni puhuttua puolelleen. Mutta se, että hän kehtaa kuolla myöntämättä tekojaan edes minulle!!

Mutta ketä minä huijaan. Niin tässä tulee todennäköisimmin käymään. Ei siinä hullussa ole tarpeeksi selkärankaa ottamaan vastuuta teoistaan edes sen vertaa, että myöntäisi ne. Edes minulle.

7 kommenttia:

  1. Tuhlaat ruutia, jos odotat, että hän koskaan myöntää mitään tekosiaan sinulle. Älä siis odota sitä vaan keskity omaan elämääsi.

    VastaaPoista
  2. Totta, tuhlaat omia voimiasi jos tuon _oikeasti_ tekisit. Pahimmassa tapauksessa rikkoisit itseäsi lisää, kun he osaisivat manipuloiden (hehän selkeästi sen osaavat) saada sinut tuntemaan, että olet keksinyt kaiken. Senhän he tekisivät, yrittäisivät loppuun asti syöttää sinuun ajatusta, että olet keksinyt kaiken.

    Tärkeintä on kuitenkin, että sinä ja sinun läheisesi tietävät totuuden. Sinä tiedät totuuden. Ethän epäile sitä. Luota itseesi. Kulje itsesi suhteen tulevaisuuteen. Tee asioita, joiden avulla pääset kohti huomista. Ansaitset kaiken kokemasi jälkeen vain ja ainoastaan parasta.

    Ja tärkeää on myös se, että purat ulos sitä vihaasi ja suruasi ja kaikkea hirveää, mitä olet joutunut kokemaan, mitä sinulle on tehty ja mitä sinulle on tapahtunut. Mielestäni kuulostaa terveeltä, että mietit tuollaisen päässäsi läpi, loppuun asti.

    Tällä viikolla olen saanut ammattilaisilta kehuja siitä, että osaan jo haistattaa vittua ääneen kaltoinkohtelijoilleni. Silti he sanovat, että se on todella neutraalia ja pientä vielä, että teen "edes niin" tai siis "vaan niin". Lukiessani tekstiäsi mietin, että pystyisinkö itsekin saamaan niin suuren vihan heitä kohtaan, että pystyisin kuvittelemaan ja käymään läpi kaiken tuollaisen nirhaamisen. Kiitos tekstistäsi - minulla on opittavaa tästä kaikesta.

    Mutta se vaatii opettelua. Vielä en pysty, en millään - enhän edes usko, että he ovat tehneet minulle oikeastaan mitään pahaa. Onhan äitini manipuloinut minut ajattelmaan, että he eivät ole tietoisesti tehneet mitään pahaa, vaan ihmiset tekevät ymmärtämättömyyttään asioita tai että sillä minua hyväksikäyttäneellä aikuisella alkoholistimiehellä oli oikeasti niin paljon tunteita minua kohtaan, että sitä ei voida laskea seksuaaliseksi hyväksikäytöksi ja vielä törkeäksi lapsen seksuaaliseksi hyväksikäytöksi, koska ei hän tarkoittanut pahaa.

    ...ehkä minäkin vielä joskus herään vihaani. Toivon ja ammattilaisetkin selkeästi toivovat niin.

    VastaaPoista
  3. Hei,
    en sano tätä pahalla, mutta oletkoi ajatellut sitä mahdollisuutta, että nämä kauheudet ovat tapahtuneet vain omassa mielessäsi eikä oikeasti sinulle?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Insestiä oireilevat myös kaksi sisarustani. Jos minulle ei ole tehty mitään, mutta heille on, se on mielestäni suurempi ihme kuin se, että meille kaikille on tehty.

      Poista
    2. ...taas kommentti, jonka voisi jättää omaan arvoonsa/julkaisematta, rampamieli-rakas. <3

      Poista
    3. No tätä kysytään aina välillä, enemmän tai vähemmän tosissaan. Olkoon tässä, jos jonkun toisen ei sitten tarvitsisi kysyä.

      (ps. inhoan sitä, jos minulle sanotaan (nimeni)-rakas. Tulee jotenkin sellainen olo, että sanoja suhtautuu minuun alentuvasti.)

      Poista
    4. Kiitos kun sanoit. Hienoa, että olet avoin ja sanot, miltä susta tuntuu. En enää käytä sitä.

      Poista

Luen jokaisen kommentin ja arvostan niitä, vaikka en aina vastaakaan. :)