21.10.2014

Lyhyesti

Dyykkarin juomien kännien jälkeen olin 1,5 vuorokautta Sipe. Riitelimme kolme päivää. Viimeisenä riitelyiltana raivostuin niin, että kaikki lähellä ollut ei-särkyvä lensi seinään. Tajusin tarvitsevani rauhoittumisaikaa, nappasin avaimet ja ryntäsin ovesta ulos. Vietin yön siskoni luona. Hän päästi minut sisään, vaikka ei ole yhteyttä pitänyt ja vaikka en ollut soittanut etukäteen tulostani. Kännykkäni olin kätevästi antanut Dyykkarille, etten heittäisi sitä seinään.

Aamulla palasin, ja löysin Dyykkarin rappukäytävästä. Ei ollut nukkunut koko yönä, kun oli pelännyt minun tekevän itselleni jotain. Oli nähnyt minut ikkunasta, ja juossut alakertaan. Puhuttiin asioita halki. Jos hän joutuu valitsemaan alkoholin ja minun välillä, minä voitan. Ei enää juomista, ei ainakaan minun nähteni. Sovittiin, että mennään yhdessä käymään Näädän luona, niin saadaan asiat puhuttua hänen kanssaan halki, eikä Dyykkarin tarvitse enää epäillä, että hänen selkänsä takana tehdään jotain.

Siskoni sohvalla tajusin, etten ole valmis menettämään tätä miestä. Jos meille tulisi nyt ero, en enää koskaan pääsisi hänen syliinsä. En saisi leikkiä hänen lastensa kanssa. Koko se hieno turvaverkko, jonka olen onnistunut ympärilleni saamaan, katoaisi. Se kun koostuu enimmäkseen hänen kavereistaan ja sukulaisistaan.

Kuten joku kommentoija totesi, blogistani saa aika yksipuolisen kuvan tästä suhteesta. Valitan tänne vain ne huonot jutut. Täältä ei näy se, kuinka tuo mies on alkanut päästä masennuksestaan irti. Kuinka hän leikkii siskonsa koiranpennun kanssa ja huolehtii sen siisteyskasvatuksesta. Kuinka hyvä isä hän on lapsilleen. Olivat syysloman viimeisenä aamuna piirtäneet yhdessä keittiön liitutauluun sarjakuvan, jossa kaikki esiintyivät. Täällä ei näy se, että joka ilta nukkumaan mennessä hän saa jutella useamman osani kanssa ja rauhoitella niiden pelkoja. Eikä se, miten paljon hän tsemppaa minua valmistumaan. En kerro täällä jokaisesta hänen minulle tekemästä voileivästä, ruuasta tai teestä, joita sitten natustellaan yhdessä, kun katsotaan leffaa.

Ei hän täydellinen ole, mutta eilen saatiin palautettua se turvallisuuden tunne, joka oli tuhoutunut hänen viimeisimpään tempaukseensa. Lapsiosani uskaltavat taas rakastaa häntä. Nyt tuo kömpi sängystä ylös valittamaan, että heräsi yksin. Tarvitsee kuulemma aamukuhertelua. :) --->

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Luen jokaisen kommentin ja arvostan niitä, vaikka en aina vastaakaan. :)