7.10.2014

Plääh plääh pöh

Herätty on. Unien jälkeen oli suht koht normi olo, mitä nyt ei oikein jaksa pysyä hereillä. Yritin nukkua lisää, mutta tuli vieraita. Kävin sitten pörräämässä tuolla. Siivosin, kun en jaksanut olla sosiaalinen. Rentouduin, kun ihmiset lähtivät ja tuli hiljaista. Tuli joku ajatus mieleen, mutta unohdin sen siinä ajassa, mitä meni tietokoneen käynnistämiseen ja tämän ruudun auki saamiseen.

Olen nyt tutkinut pääni sisäistä maailmaa ja löytänyt sieltä joitan, joita en kutsuisi persooniksi. Pikemminkin ne ovat rakenneosia, automaatioita. Suu on ehkä varhaisin tässä blogissa mainituista. Minulla meni aikaa, ennen kuin ymmärsin, että sinne työntämäni asiat eivät kadonneet, se vain työnsi ne mielessäni jonnekin kauas. Suu oli siis automatisoitunutta dissoa. Samoin toimii Tappaja. Se haluaisi poistaa kokonaan liian pahat muistot minusta, mutta se onnistuu korkeintaan lamauttamaan niitä kantavat lapsiosat joksikin aikaa. Tämä voi olla ja onkin hyvä juttu sikäli, että Tappajan avulla voin jotenkin edes säädellä lapsiosien ilmaantumistahtia. Sitten on niin automatisoituneita rakenteita, ettei niiden kanssa voi suoraan järkeillä. Olen antanut niille nimiä kuten Muuri, Pato ja Lukko. Yleensä löydän tällaisia rakenteita, kun ne tulevat asialistalle, eli niiden purkua valmistellaan.

Minulle tuli mieleen Theon Greyjoy (Game of Thrones -sarjasta), kun mietin Kakkaa. Theon saa kiduttajaltaan uuden nimen, joka kuvaa tämän alhaista arvoa: Reek (Löyhkä). Onko sama tapahtunut Kakalle? Yritän nyt saada sen muistamaan oikean nimensä ja oman arvonsa sitä kautta.

Nimissä on voimaa. Henkien kätkemässä noita vangitsee ihmisiä ja jumalia palvelukseensa viemällä näiltä nimen. Lohikäärme muistaa olevansa virran jumala vasta, kun lapsi kuiskaa nimen sen korvaan. Muinaissuomalaiset uskoivat, että väärä nimi voi tappaa lapsen. Siksi nimi piti valita huolella. Nimeämme lemmikkimme, jotta ne tulisivat kutsusta. Joissain kulttuureissa lapsi ottaa uuden nimen, kun hän aikuistuu. Minä otin uuden nimen, kun aloin yhdistyä.

Dyykkari arvioi, etten itkenyt kuin puolisen tuntia. Varma hän ei kuitenkaan ole, ei katsonut kellosta. Voi olla, että hänen arvionsa osuu lähemmäs. Itse en ollut siinä kunnossa, että olisin muistanut jotain niin vähäpätöistä kuin kellonajan.

1 kommentti:

  1. Jos osalla ei olekaan aiempaa nimeä? Voisiko osa haluta uuden nimen, kuten sinäkin alusit uuden nimen, kun uusi aikakausi alkoi elämässäsi?

    VastaaPoista

Luen jokaisen kommentin ja arvostan niitä, vaikka en aina vastaakaan. :)