7.11.2014

Kuulumisia

Olen unohtanut näemmä kirjoittaa tänne olkapäästäni. Oikea olkapääni sojotti siis eteenpäin, ja luulin ongelman olevan rintalihaksessa. Kävi ilmi, että ongelma olikin selkäni puolella. Hartiani uskoi yhä vahvasti, että minua vedellään remmillä pitkin selkää, joten se yritti paeta "olkani yli". Tuloksena molemmin puolin lapaluiden ja hartioiden seutu oli selkäpuolella lamaantunut, en siis käyttänyt tämän alueen lihaksia. Kun hartia oli tämän kertonut, sain sitten kiertää koko asunnon läpi ja todistaa, ettei täällä ole ketään, joka rupeaisi läiskimään minua vyöllä. Alkuun sain käydä aika tarkasti paikat, mutta en ehtinyt edes käydä koko kämppää, kun turvallisuuden tunne oli jo palautettu. Oikea hartiani rupesi nykimään, ja hetken päästä koko yläselkä käynnisti moottorit. Pitenin varmaan kolme senttiä, kun vihdoin pystyin vetämään itseni ryhdikkääseen asentoon. Hartiat vatkasivat kuin olisin ollut lentoon lähdössä. Itsetunto hyppäsi monta pykälää ylöspäin. Minulla oli todella hyvä olo.

Nyt muutaman päivän jälkeen oikea olkapääni tuijottaa yhä enemmän eteenpäin kuin vasen, enkä tiedä, johtuuko se tottumuksesta vai mistä. Veri kyllä kiertää päässä paremmin.

Nyt voi olla, että tulee rauhallisempi jakso näiden pään sisäisten ja kehollisten juttujen kanssa. Opiskelujen suhteen pitää kiirettä ja turvasatamani (=Dyykkari) pakkasi kamat ja kimpsut kassiin ja lähti kotipaikkakunnalleen hoitamaan sairaalasta päässyttä isäänsä. Hän sai juteltua Näädän kanssa asiat halki, minkä jälkeen hänen suhtautumisensa minuun on muuttunut entistä rakastavammaksi. Nyt olenkin hänen aarteensa, kultakimpaleensa, jolla on päärynäpeppu. Kehuja ei ryöppyä, mutta välillä niitä aina karkaa ilmoille. Ollaan molemmat ihan ihmeissämme, kun näin pääsee käymään.

Taidan noudattaa hänen neuvoaan, ottaa kuuman suihkun ja mennä nukkumaan. Jos saisin unta ennen aamu viittä. Huomenna on oltava sorvin ääressä jo aamusta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Luen jokaisen kommentin ja arvostan niitä, vaikka en aina vastaakaan. :)