29.9.2015

Lopullinen ratkaisu

Disclaimer: Kirjoitan nyt tästä aiheesta tänne, vaikka tiedän, että sitä eivät kaikki ymmärrä. Sanon siis nyt heti alkuun, etten ole ketään tappamassa, murhaamassa tai listimässä. Nyt kun kaikki ymmärrämme tämän, viimeöisiin ajatuksiini:

Kun olin syvimmässä paskaojassa, minne mieleni on koskaan vajonnut, tein päätöksen. Jos tulee sellainen hetki, että en enää kestä, tapan itseni. Lupasin tämän itselleni. Tämä lupaus tuntui siinä pohjattomassa suossa hyvin vapauttavalta. Ei tarvinnut vaatia itseltään loputonta kestämistä. Olin tuolloin kahalannut siinä paskassa jo vuosia, eikä tilanne tuntunut muuttuvan mihinkään. Terapia eteni, ratkoin asioita päässäni, mutta en vieläkään ollut työkykyinen ja tuntui että kun yhden asian ratkoi, ilmestyi viisi uutta ongelmaa. Toivottomuus alkoi vallata alaa. Päätöksen teon jälkeen pahimpina hetkinä kysyin itseltäni, nytkö minä sen teen. Aina vastasin, että katsotaan vielä hetki. Aina hetken päästä helpotti. Joskus siihen riitti pelkästään se ajatus, että minulla on lupa heittää pyyhe kehään.

Hallinnan tunne on ihmiselle tärkeä. Luin jostain, että ihmisellä on kolme perustarvetta:
  • Tarve tulla hyväksytyksi.
  • Tarve kuulua johonkin.
  • Koherenssin tunne, tarve kokea hallitsevansa elämäänsä.

Jos ihminen kokee, ettei häntä hyväksytä eikä hän ole tärkeä kenellekään, hän tekee kaikkensa osoittaakseen itselleen kykenevänsä hallitsemaan edes jotain. Syömishäiriöt, viiltely, väkivaltainen käytös ovat kaikki tapoja täyttää tämä tarve.

En kyennyt hallitsemaan sairauttani tai sen kestoa, mutta kykenin päättämään, jaksanko enää. Tämä palautti kokemukseni hallinnan tunteesta. Turha kai todeta, etten lopulta koskaan tappanut itseäni, eikä ajatus ole enää nykyhetkessä mitenkään ajankohtainen.

Nyt olen taas tilanteessa, jossa hallinnan tunteeni on uhattuna: Narsisti-eksä. Olen valvonut monena yönä miettien, miten pitkään tämä vielä kestää, mitä kaikkea hän vielä keksii päämme menoksi ja tuntenut avuttomuutta. Näin ahdistavia unia, joissa tapoin hänet tai muita ihmisiä ja ahdistuin vain lisää. Lopulta totesin itselleni, että minun ei tarvitse kestää tällaista. Jos tilanne menee kestämättömäksi, minä voin aina tappaa hänet. Siitähän joutuu vain vankilaan.

Ah, vapaus. Nukuin nähden unia lego-leluista, leikkivistä lapsista ja uimisesta. Kun nousin ylös, tunsin itseni vahvaksi. Tajusin antaneeni itselleni luvan puolustautua. Alitajuntani on täynnä pikkulapsia, jotka ajattelevat maailmasta hyvin mustavalkoisesti. Niille puolustautuminen tai hyökkääminen ovat aina tappoaikeissa tehtyjä. Ne tietävät sen hyvin menneisyydestään. Niiden tulkinnan mukaan kukaan ei olisi voinut tehdä meille kaikkea sitä, mitä meille tehtiin, jos tarkoitus ei olisi ollut tappaa. Niiden kokemuksen mukaan minun kimppuuni hyökättiin moneen kertaan ja minä kuolin moneen kertaan, monella eri tavalla. Kannan yhä mukanani lapsiosia, jotka luulevat kuolleensa.

Kun siis annoin itselleni luvan tappaa narsisti-eksä, annoin itselleni luvan myös:
  • puolustautua häntä vastaan
  • suututtaa hänet
  • työntää hänet ovesta pihalle
  • vastustaa häntä sanallisesti,

koska alitajunnalleni nämä kaikki ovat sama asia, kuin murha. Ymmärrän niiden mielleyhtymän, koska lapsuudessani mielensärkijän vastustaminen oli rinnastettavissa itsemurhaan. Kaikessa hyökkäämisessä on siis hyväksyttävä se vaihtoehto, että vastapuoli kuolee. Tai minä kuolen. Jos ei anna itselleen lupaa ottaa sitä riskiä, ei voi puolustautuakaan.

Tänään olkavarsiani on särkenyt venyttelystä ja hieronnasta huolimatta. Jokin jännitys niissä taas laukesi. Paljon on siis merkitystä sillä, että sallii ja hyväksyy ajatuksensa, vaikka niitä ei olisikaan toteuttamassa.

3 kommenttia:

  1. Tämän tekstin perusteella ymmärrän paremmin miksi itkin 1,5 putkeen. Minulta vietiin nuo kolme mainitsemaasi asiaa. Tarve tulla hyväksytyksi.
    Tarve kuulua johonkin.Koherenssin tunne, tarve kokea hallitsevansa elämäänsä. Olen pahimmassa tapauksessa 3kk ilman tuloja, koska Kela & työkkäri eivät osaa päättää kenen asiakkaaksi kuulun. Onnea vain juuri alkaneille opinnoille... mielenterveys on taattu..Kiitos yhteiskunta <3

    VastaaPoista
  2. :'( Voi helvetti. Tää on just tätä byrokratia-Suomea, jota pitäisi karsia. Toivon todella, että saisivat aikaiseksi perustulon, niin kukaan ei joutuisi viettämään vedellä ja leivällä sillan alla kuukausia odotellen päätöksiä.

    Jos jotain olen suomalaisesta byrokratiasta oppinut, niin tämän: Pidä aina huoli, että kuulut johonkin lokeroon. Jos sinua ei voida lokeroida, byrokraatit eivät tiedä, miten toimia kohdallasi ja he pyörittelevät papereitasi loputtomiin, koska virkailija ei uskalla ajatella itse.

    Muista, että olet arvokas, sanoivat byrokraatit sitten mitä tahansa.

    Muista, että pahin tapahtuu harvoin. Voimia!

    VastaaPoista
  3. Kiitos. Huomenna on aika kelaan selvittämään asiaa. Huomaan etten ole koko päivänyt tehnyt muuta kuin hakenut koululta tarvitsemani paperit liitteiksi ja kelan hakemuksen silti olen aivan lopen uupunut.

    VastaaPoista

Luen jokaisen kommentin ja arvostan niitä, vaikka en aina vastaakaan. :)