11.10.2015

Ei tarvitse enää

Päätin mennä aikaisin nukkumaan. Jos olisi saanut vuorokausirytmiä vähän oikaistua. Luin kirjaa ennen nukkumaan menoa, en katsonut poliisidekkareita. Totesin iltapalaa syödessä, että minun on pakko alkaa meditoida, jos aion pysyä järjissäni.

Päässäni on järjetön vatvontakoneisto, joka on viritetty äärimmilleen. Tehtävä: Pitää minut hengissä. Lapsuudessani piti pohtia joka ikistä mielensärkijän ilmettä, elettä, kasvoilla vilahtanutta varjoa, jotta oppisin virheistäni. Yritin käsitellä kaiken pohjiaan myöten, jotta seuraavana päivänä saisin mielesärkijän leppymään ajoissa (ennen pahoinpitelyä). Ajan myötä prosessoritehoa veivät yhä enemmän traumamuistot, joita piti aktiivisesti työntää pois. Siihen päälle kaikki vatvomiset siitä, mitä pahaa voi tapahtua ja mitä teen, jos niin tapahtuu. Asiaa ei auttanut se, että luin Tiede-lehdestä pikkujutun, jossa kerrottiin pelkojen lientyvän, jos kuvittelee pahimman, mitä voi tapahtua ja sitten tekee suunnitelman sen varalta. Ongelma oli, että minulla on laaja mielikuvitus. Jos keksin pahimman, hetken päästä keksin jotain vielä pahempaa.

Kuvitellaan Matrix kolmosen ensi-ilta. Olin menossa parin kaverini kanssa katsomaan sitä. Edellisenä yönä pyöritin päässäni kaikki mahdolliset skenaariot: Mitä jos en pääse teatterille ajoissa. Mitä jos liput on myyty loppuun. Mitä jos meille ei (syystä x) myydä lippuja. Mitä jos kaverini pääsevät sisään, mutta minä en. Mitä jos päästään saliin asti, mutta leffaa ei näytetäkään. Mitä jos kesken elokuvan katon läpi tippuu meteoriitti, enkä tajua suojautua ajoissa koska olen uppoutunut leffaan. Mitä jos se sytyttää tulipalon. Alitajuntani heitti näitä skenaarioita silmilleni ja vaati minua varautumaan kaikkeen. Virheitä ei saanut tapahtua.

Terapian aikana oli helppo suunnata tämän tehokoneiston huomio osieni ongelmien ratkomiseen. Nyt alkaa olla tilanne se, että pääni sisällä alkaa olla hommat hoidossa. Ne vähäiset ongelmat, joita osillani vielä on, ratkotaan nopeasti, eivätkä ne enää lauo viikkojen-kuukausien pituisia ketjureaktioita. Vaikka elämäntilanteeni on mikä on, asioiden vatvominen ei sitä paranna. Ongelmia tulee kohdalle, mutta minä osaan ratkaista ne.

Esimerkiksi: Pelkäsin, miten pärjään kun siirryn opiskelusta työelämään. Valmistuin, jäinkin työttömäksi. Nyt saan opiskella loppuun työttömyysrahoilla plus sain itselleni osa-aikaisen työn ensi keväälle. Pehmeä lasku uuteen elämänvaiheeseen järjestyi peloistani huolimatta.

Nyt tämä tehokoneistoni sitten etsii uutta kohdetta, johon suuntautua. Tekemäni persoonallisuustestin mukaan olen hyvin luova ja utelias ihminen, tiedonjanoinen ja älykäs. Tämän perusteella minun pitäisi siis löytää jokin väylä, jonka kautta voisin kanavoida kaiken tämän energian uuden luomiseen, ei vatvomiseen.

Ongelma: Päätavoite tällä hetkellä on opiskella. Voin toteuttaa itseäni luovasti sitten, kun a) keksin sopivan väylän b) minulla on aikaa olla luova c) piirustusvälineeni eivät makaa muuttolaatikossa. En voi edes suunnata luovuuttani työhöni, koska minulla ei sitä vielä ole.

Ratkaisu: Mindfullness. Meditointi. Mitä tahansa, mikä opettaa aivoilleni pysähtymisen taidon.

Sänkyyn päästyäni aloin keskittymään hengitykseeni. Katselin, tunnustelin ja kuuntelin kuinka palleani teki töitä vetääkseen ilmaa keuhkoihini ja taas rentoutui. Yritin kaikkeni kuvitella, että palleani hohti valoa, joka täyttäisi minut ja voisin rentoutua. Kuvittelin, kuinka kaikki mieleeni nousseet ajatukset paloivat pois. Kehoni jakaantui kahtia. Aivan kuin olisin katsonut itseäni silmät ristissä: Toinen silmä näki valon hohtavan sisälläni, palleani työskentelevän pitääkseen minut hengissä. Toinen silmä näki pallean, joka kyti hitaasti, mutta ei syttynyt palamaan valoa. Lapsiosani kulkivat sen ympärillä omissa puuhissaan.

Kuvittelin aivojeni sammuvan ja hiljenevän. Etsin rauhoittumista vastustavat lapsiosat ja halkaisin ne sirpaleiksi. Hetkeksi se auttoi, mutta vain hetkeksi.

Tunsin turhautumista. Halusin saavuttaa samanlaisen mielentyyneyden kuin Dalai Lama. Mieleeni tuli keskustelu kaverini kanssa mielikuvaharjoittelun voimasta. Päätin kuvitella olevani Dalai Lama. Se toimi. Kehoni oli taas yksi, mieleni tyhjeni.

Sain oivalluksen.

Vaikka kuinka sössisin elämässäni, en saisi antaa sen vaikuttaa ihmisarvooni. Sisälläni on jotain korvaamattoman arvokasta, eikä se muutu, vaikka tekisin tai sanoisin mitä. Voin moittia tekojani, ajatuksiani, aikomuksiani ja hävetä sanojani, mutta koskaan minun ei tällä perusteella pitäisi moittia arvoani. Ihmisarvoni ei katoa, vaikka unohtaisin sanoa päivää tai kiitos. Olen arvokas ihminen, vaikka mokaisin.

Katsoin tuota arvokasta, kun se kannettiin näkyviin ja sille ryhdyttiin etsimään paikkaa minusta. Se oli kaunis, mutta täynnä reikiä. Olin antanut ihmisten porata sen täyteen niitä. Tai en antanut, ensimmäiset oli mielensärkijä siihen hakannut, enkä ollut oppinut puolustamaan sitä. Kuvittelin tuon arvokkaan ehjäksi ja ihailin sen kauneutta. Annoin alitajunnalleni hommaksi etsiä sille paikka. Kutsutaan tuota arvokasta ja kaunista vaikka potentiaaliksi. Minusta on vielä moneen.

Laitan tähän loppuun rentoutuksen, jonka olen muokannut itselleni sopivaksi. Olen yhdistänyt sen kahdesta kuulemastani rentoutuksesta.
...

Asetu makuulle hyvään asentoon. Keskity hengitykseesi. Tunne, kuinka hengität syvään ja rauhallisesti. Kun hengität sisään, lämpö täyttää sinut. Kun hengität ulos, stressi purkautuu sinusta. Tunne, kuinka kehosi painautuu vasten alustaa.

Tunnustele kehoasi. Jos tunnet jossain kohtaa kiristystä tai puristusta, hengitä kohti tuota paikkaa. Sisäänhengityksellä alue rentoutuu, uloshengityksellä kireys virtaa sinusta ulos.

Keskity nyt varpaisiisi. Tunne, miten lämpö täyttää ne. Lämpö täyttää jokaisen varpaasi ja ne rentoutuvat. Lämpö leviää jalkateriisi. Tunne, miten jalkapohjasi rentoutuvat. Kantapääsi rentoutuvat. Jalkateräsi ovat lämpimät ja rennot.

Lämpö leviää nilkkoihisi, pohkeisiisi, sääriisi. Tunne, miten lämpö saa lihakset rentoutumaan ja jalkasi tuntuvat raskailta alustaa vasten. Lämpö leviää reisiisi ja ne rentoutuvat. Molemmat jalkasi ovat nyt täysin rennot.

Keskity nyt sormenpäihisi. Tunne, miten lämpö alkaa lämmittämään niitä ja leviää sormiisi. Kämmenesi ja ranteesi rentoutuvat ja painuvat alustaa vasten, kun lämpö leviää niihin. Tunne, miten miellyttävältä lämpö tuntuu, kun se hitaasti täyttää käsivartesi; ensin kyynärpäihin asti, sitten hartioihin.

Kätesi ja jalkasi tuntuvat lämpimiltä, painavilta ja rennoilta.

Keskity nyt hengitykseesi: Tunne, miten energia virtaa sisääsi, kun hengität sisään. Kun hengität ulos, kaikki stressi ja jännitys lähtee sinusta ja rentoudut yhä syvemmin. Kun hengität sisään, energia virtaa sinuun... ja huuhtoo mukanaan kaikki huolesi, ajatuksesi... Tunne virtaava energia, joka yltää sormenpäihisi ja varpaisiisi asti kuin meren aalto, joka lyö rantaan.

Tunne lämpimät aallot, jotka huuhtovat sisälläsi, hengityksesi tahdissa. Uppoudut vähän syvemmälle rantahiekkaan. Kuulet lintujen huudot, kun ne lentävät vapaana jossain kaukana. Aallot lyövät rantaan sisälläsi, ympärilläsi.

Olet osa rantaa.
Olet osa aaltoja.

Olosi on turvallinen ja rento.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Luen jokaisen kommentin ja arvostan niitä, vaikka en aina vastaakaan. :)