3.10.2015

Kirja: Narsistin lapsena


Sain kirjan luettavakseni eilen. Nopeaa toimintaa kirjastolta. Tässä kirjasta heränneitä ajatuksia:

Viljamaa suoltaa kirjan vuodessa, mikä näkyy. Paikoitellen tulee olo, että asioita olisi voinut pohtia pidemmälle, varsinkin kun kirjoittajalla ei ilmeisesti ole omakohtaista kokemusta aiheesta. Kirjoittajan tyyli on hyvin suora. Jotkut sanavalinnat luovat kuvan, että kirjoittaja on yhtä aikaa vihainen sekä narsistille että hänen uhrilleen, joka ei vain tajua irrottautua hyväksikäyttäjänsä tarjoamista malleista. Esimerkki:
Mielen möröt täytyy oppia tunnistamaan, niitä ei saa pelätä, ja ne täytyy toivottaa tervetulleiksi asenteella: "Tervetuloa, sinua on odotettu, nyt jutellaan asiat selviksi."
Hyvä ohje, kyllä, mutta olisiko voinut antaa lukijalle edes vähän armoa? Olisiko voinut vaikka sanoa, että "niitä ei kannata pelätä"? Olisiko voinut muistuttaa, että ne möröt ovat pelottavia ja niiden kohtaaminen vaatii rohkeutta ja aikaa?

Välillä tulee olo, että narsistin lapsella ei ole muuta vaihtoehtoa kuin alistua ja vahingoittaa itseään tai muuttua narsistiksi itsekin ("Pahuuden itu on meissä kaikissa"). Olen vahvasti eri mieltä.

Paikoitellen kirjoittaja myös oikoo mutkia suoriksi. Esimerkki:
Hän [narsisti] pystyy hallitsemaan erityisesti ihmisiä, jotka ovat persoja asemalle, rahalle, kiitokselle ja suosiolle. Jos nämä eivät merkitse mitään, sidosnaru vanhempaan on mahdollista katkaista.
Anteeksi nyt, mutta näyttäkää minulle ihminen, joka ei koskaan kaipaa kiitosta tai hyväksyntää. Olisi ehkä parempi sanoa, että narsisti kykenee hallitsemaan ihmisiä, jotka ovat riippuvaisia narsistilta saatavasta hyväksynnästä, rahasta, kiitoksista ja narsistin suosiosta. Tämä on hyvin todennäköistä, jos hallittava on narsistin lapsi. Lapsi tarvitsee vanhemmaltaan hyväksyntää saadakseen terveen itsetunnon ja vie runsaasti henkistä energiaa todistaa itselleen, ettei vanhemmaltaan tätä koskaan tule saamaan ja on silti hyvä ihminen.

Väitän myös, että sidosnaru vanhempaan on mahdollista katkaista, vaikka nuo asiat yhä jotain merkitsisivätkin. Kun kuppi kaatuu nurin, voi muuttaa kauas ja sieltä käsin sitten prosessoida itseään irti myös henkisesti. Asiat eivät ole niin toivottomia kuin kirjoittaja ehkä antaa ymmärtää.

Lisäisin vielä näihin narsistin hallintakeinoihin syyllistämisen, josta puhtaan kyllä toisaalla kirjassa. Kun muutin pois kotoa, narsisti soitteli perään ja syyllisti minua siitä, ettei hän nyt löytänyt paitojaan, kun en enää ollut pesemässä siellä pyykkiä. Jos narsisti ei enää pysty syyllistämään sinua, olet jo vahvoilla. Syyllisyys oli ainakin itseni kohdalla se naru, josta vetäisemällä narsisti sai minut palaamaan vielä pitkään sen jälkeen kun jo inhosin itseäni syvästi ja järjellä ymmärsin, että käytökseni on absurdia.

Luvun "Kodeissa on monenlaista kuria" merkitys jäi itselleni epäselväksi. Oliko tämä kirjailijan muistiinpanoja, jotka päätyivät kirjaan asti? Luku ehkä yrittää sanoa, että perhe voi olla vinoutunut myös muilla tavoin, siihen ei tarvita narsistia. Luvun lopussa esitellään myös narsistin hallitsema perhe: moraalinen kompassi on hukassa ja koko perhe elää narsistin oikkujen mukaan. Mielestäni tätä aihetta olisi voinut avata enemmän ja jättää muunlaiset perheen vinoumat lyhyeksi toteamukseksi luvun alkuun.

Lukujen otsikointi ja alaotsikot ovat selkeät ja etenevät johdonmukaisesti. Välillä kyllä tulee olo, että kirjoittaja on tehnyt kirjaa ottamalla otsikon kerrallaan ja kirjoittamalla sen alle, mitä mieleen tulee. Lopputuloksena on paljon toistoa.

Suoruudessa ja toistossa on toisaalta se hyvä puoli, että narsistin toimintaa ei kaunistella ja vaikka lukiessa alitajunta yrittäisi olla kuulematta lukemaansa, toisto vahvistaa viestiä. Tämä tekee kirjasta ainakin minulle tehokkaan unilääkkeen: Luen muutaman kymmenen sivua, nukun useita tunteja.

Kirja tuli itselleni nyt kuin tilauksesta. Tarvitsen muistutusta siitä, että narsistin luoma kasvuympäristö on sairas ja sairastuttaa. Tarvitsen muistutusta siitä, mitä lapsuus narsistin taloudessa on. Se on jatkuvaa varuillaoloa, itsensä syyllistämistä, ahdistusta. Narsisti ajaa perheenjäsenet toisiaan vastaan "hajoita ja hallitse"-taktiikan avulla. Sisaruksista tulee vihollisia, joita narsisti käyttää lyömäaseina. Kirjaa lukiessa itselleni selvisi vihdoin myös se, miksi nuorimmainen sai ison taiteilijantarvike-paketin syntymäpäivälahjaksi, kun olin itse pyytänyt sellaista. Se oli kuulemma liian kallis, mutta se oli kuitenkin varaa ostaa perheen lempilapselle, joka ei edes käyttänyt sitä.

Kirjaan parasta antia ovat siihen kootut narsistien lasten tarinat omasta lapsuudestaan. Niitä lukiessa ei voinut kuin ihmetellä narsistien loputonta kekseliäisyyttä. Vaikka meillä oli paljon hirveää, ei meillä sentään ollut ihan jokaista hirveyttä. Toisaalta tuli myös paljon samaistumisen hetkiä: Meilläkin oli juuri noin. Onko todella näin yleistä, että narsistin lapsilla "ei voi olla nälkä, justhan te söitte, kyllä ihminen pärjää yhdellä aterialla päivässä, ei minullakaan ole nälkä"?

Kirjassa on useita tietolaatikoita, jotka kokoavat tekstissä kerrottua yhteen: Henkinen väkivalta, Opi ottamaan tilasi, Ongelmanratkaisun perusteet, Narsistin tavat syyllistää, Näin narsisti manipuloi, Näin narsistivanhempi nöyryyttää lastaan ja puolisoaan, Irrottaudu narsistista, Eroon narsistivanhemmasta Top 10, Tärkeitä taitoja. Jos koko kirjan lukeminen tuntuu liian raskaalta ja/tai laukoo pintaan liian kipeitä muistoja, suosittelen lukemaan läpi nämä tietolaatikot. Niissä on paljon hyvää asiaa tiiviissä muodossa ja paljon hyviä vinkkejä.

Kirjan lopuksi on kaksi liitettä, joissa ohjataan avun pariin. Ensimmäisessä neuvotaan, mistä lapsi itse voi saada apua. Toisessa neuvotaan, milloin kannattaa tehdä lastensuojeluilmoitus.

Lopun kirjalistaus sai välillä kohottelemaan kulmakarvoja. Miksi listalta löytyvät Rikos ja rangaistus tai Steve Jobsin elämänkerta? Mitä Eläinten vallankumous kertoo narsismista? Toisaalta listauksessa oli useita kirjoja, joita voin itsekin suositella lisälukemistoksi, kuten Ben Malisen Taakkana läheisriippuvuus ja Markku Salon Varo narsistia!

Kaiken kaikkiaan kirja nostaa tärkeän näkökulman esiin, mutta olisi hyötynyt lisäkypsyttelystä. Ennen kirjaan tarttumista kannattaa varmistaa itseltään, onko varmasti tarpeeksi vahva käsittelemään näitä asioita nyt. Jos kirja jää kesken, se ei ole epäonnistumista, vaan itsensä suojelua. Suosittelen kirjan lukemista osissa ja oman jaksamisen mukaan. Todennäköisesti palaan vielä myöhemmin kirjan herättämiin ajatuksiin: Niitä on noussut paljon.

4 kommenttia:

  1. Sen verran Janne Viljamaan näkökulmia ja hänen tapaansa ilmaista niitä seuranneena voisin todeta, että olisi hyvä, että mikään kustantamo ei julkaisi hänen kirjoittamiaan kirjoja. Hänen näkökulmansa on hyvin ehdotont ja sisältää paljon toistoa. Lisäksi, kuten totesit, tulee mieleen, että hän syyllistää myös uhreja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole muita hänen kirjojaan lukenut, mutta jos ne kaikki ovat tällaisia, olen kyllä samaa mieltä kanssasi. Tietokirja per vuosi on aika tappotahti, varsinkin kun aiheet vaihtelevat laajalla skaalalla. Viljamaa ei pohdiskele tai anna vaihtoehtoja. Asiat ovat näin, piste. En myöskään koe, että hän olisi päässyt käsiksi kovin hyvin nimenomaan lapsen kokemukseen narsismista. Paljon kirjasta toistaa samaa kuin aiemmat narsismista lukemani kirjat, aikuisten näkökulmaa. Kirja antaa kuvan, että narsismi vahingoittaa ja niille asioille voi tehdä jotain vasta aikuisena. Olen itse vahvasti eri mieltä. Jo lapsena voi tehdä paljon itsensä suojelemiseksi, vaikka ei narsistin pesästä pois pääsisikään.

      Poista
  2. Ehken ihan vielä itse tuohon sukella, kun sen verran herkästi napsahtaa itsesyytös päälle, mutta myöhemmin voisi tehdä hyvää. :) Kiva, että olet jaksanut avata kirjaa muillekin. Kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos sinulla on taipumusta syyttää itseäsi, en suosittele tätä kirjaa. Se on aika armoton uhria kohtaan. Kirja on tyyliltään kova ja kaunistelematon. Se maalaa aika lohduttoman kuvan narsistin uhrin tulevaisuudesta. On kirjoja, jotka suhtautuvat uhriin ymmärtäen ja armollisesti. Tämä ei ole sellainen.

      Poista

Luen jokaisen kommentin ja arvostan niitä, vaikka en aina vastaakaan. :)