22.10.2015

Kostan!

Näin unta. Olin Kiinassa tai sittenkin olohuoneessa. Siellä oli pieni lapsi, jonka nostin muurille istumaan. Otin kupin, johon pistin maitoa. Siskoni oli vieressäni. Annoin mukin hänelle, että antaa lapselle maitoa. Kun käänsin selkäni hetkeksi, siskoni alkoi pelleilemään. Naureskellen hän työnsi mukia lasta kohti niin, että lapsi meinasi kaatua ja pudota muurilta. Vai oliko se pöytä? Huudahdin. Otin mukin siskolta, läpsäsin häntä kasvoille kahdesti ja sanoin, että lapselle ei tehdä noin. Sitten heitin loput mukissa olleet maidot siskoni päälle.

Hän suuttui. Hän otti vesipyssyn täynnä maitoa ja alkoi valella ikkunoita ja seiniä maidolla. Maitoa vain riitti, loputtomiin. Yritin estää häntä ja alkaa siivoamaan. "Tajuatko, että mulla on täällä synttärit ens viikolla! Ei tota maitoa saa millään joka raosta pois! Tajuutko, miten täällä haisee viikon päästä?"

Herätyskello soi.

Uni muistutti siitä, miten hirmuinen siskoni oli kostamaan. Jos hän koki kokeneensa vääryyttä, hän suuttui ja kosti. Siinä kostamisessa ei ollut mitään järkeä. Kaikki empatiakyky katosi siinä kohtaa, kun sisko suuttui. Hän ei miettinyt seurauksia, vain sitä, että saa kostaa. Lopputuloksena oli sitten monesti useaa kertaluokkaa pahempi, kuin mitä hän oli kokenut.

Onhan siskoni toiminta ihan ymmärrettävää. Siinä talossa ei annettu armoa tai arvoa. Siskoni varmaan aluksi yritti ilmaista mielipahaansa muuten, mutta kun hänet aina ohitettiin ja mitätöitiin, kostaminen paisui. Se ei poista sitä, että hän aiheutti minulle useasti todella syvää mielipahaa jopa tilanteissa, joissa alkuperäinen koston aihe oli ollut puhdas vahinko tai asia, jolle en voinut mitään: Minä olin vain viestintuoja. Kyllä siskoni välillä tajusi itsekin, että nyt tuli mentyä yli, mutta hän ilmoitti sen vain kehonkielellään. Koskaan hän ei pyytänyt anteeksi. Ei kai osannut.

2 kommenttia:

  1. :( Hirvittävän surullista. Onkohan käytöksessä myös mukana kaltoinkohtelevilta vanhemmilta opittu malli nimenomaan sun alemmuudesta perheessä? Mulle ainakin terppa ehdotti jonkun kerran, että sadistisesti käyttäytyvä veljeni olisi voinut oppia oman huonommuuteni mallin jo vanhemmilta. Sen jälkeen onkin ollut luontainen kanava kaiken huonon olon purkamiseen. Tai voihan myös vanhempia kohtaan kuuluva kiukuttelu olla suunnattu korvikkeena turvallisempaa kohdetta kohtaan?

    En tiedä. :( Sinusta nyt mikään tuo ei varmastikaan ole johtunut, kuten varmaan tiedätkin.

    Voimia! Kuulostaa tämänhetkinen tilanne stressaavalta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan hyvä näkökulma. Minähän olin aina lapsista se hirvein, vaikka samaan aikaan perhetutut ja sukulaiset kehuivat laiminlyöjälle, kuinka avulias tytär hänellä on.

      Poista

Luen jokaisen kommentin ja arvostan niitä, vaikka en aina vastaakaan. :)