24.10.2015

Syteen vai saveen?

Käytiin katsomassa asuntoja ja löydettiin mielestämme hyvä. Dyykkari hoitaa vielä paperityöt vuokranantajan kanssa alkuviikosta, niin päästään loppuviikosta muuttamaan. Paluumatkalla oli aikaa ajatella. Dyykkari pohti ääneen vaihtoehtoja, miten toimia narsisti-eksän kanssa.

Vaihtoehto 1: Jätetään tappelu tähän. Muutetaan ja unohdetaan koko lapsi. Narsisti-eksä voi kiusata enää vain elareilla. Hän tuskin jaksaa ajella kiusaamaan meitä, jos matkaa on useita tunteja suuntaansa. Niin kauan, kun Dyykkari pysyy työttömänä, elarien uudelleenlaskentavaateille voi nauraa. Lapsi voi ottaa yhteyttä, kun kasvaa tarpeeksi vanhaksi irrottautumaan äitinsä vaikutuspiiristä.

Hyvät puolet: Kiusaamisen minimointi. Ei tarvitse ajella turhaan hakemaan lasta. Ei tarvitse pelätä seuraavaa kutsua lastenvalvojalle, perheneuvolaan tai lastensuojeluun. Ei tarvitse pelätä sitä hetkeä, kun auto hajoaa lopullisesti. Ei tarvitse viettää unettomia öitä ahdistuksen kourissa. Ei tarvitse kärsiä vatsavaivoista viikkokaupalla, kun pelkää, saako lasta nähdä vai ei. Voi keskittyä muihin lapsiin ja heidän tarpeisiinsa.

Huonot puolet: Lasta ei ehkä näe enää koskaan.

Vaihtoehto 2: Tapellaan tämä taistelu, luovutetaan sitten. Vaaditaan, että sopimukseen tehdään muutoksia niin, että narsisti-eksä ei voi käyttää vaihtotilanteita kiusaamisen välineinä ja että lapsen saa varmasti mukaansa. Jos tapaamiset eivät vieläkään toteudu sopimuksen mukaan, nostetaan kädet pystyyn.

Hyvät puolet: Uhkasakon uhka saattaa johtaa siihen, että lasta saa nähdä. Lasta ei tarvitse enää hakea kotoaan.

Huonot puolet: Ajomatkaa tulee satoja kilometrejä. Auto on välttämätön, eikä nykyisestä koslasta tiedä, milloin se räjähtää. Uhkasakosta huolimatta narsisti-eksä saattaa ajeluttaa meitä turhaan. Lisäksi ajelua tulee, kun pitää ravata eri viranomaisten luona "neuvottelemassa". Ei voi tietää, miten pitkään tapaamiset lapsen kanssa jatkuvat, ennen kuin eksä keksii uuden syyn lopettaa ne. Stressivatsaa ja unettomia öitä.

Vaihtoehto 3: Tapellaan loppuun asti. Vaaditaan uhkasakko. Kun tapaamiset eivät vieläkään toteudu, vaaditaan tapaamissopimuksen täytäntöönpanoa. Kun sekään ei auta, haetaan huoltajuutta.

Hyvät puolet: Lapsen saattaa saada itselleen. Kiusaaminen saattaa loppua kokonaan. Narsisti-eksä saattaa katkaista välit lapseen välimatkan takia.

Huonot puolet: Tappelu kestää vuosia ja kuluttaa henkisiä voimavaroja, jotka voisi suunnata myös muihin lapsiin: niihin, joita saa nähdä. Jos huoltajuus saadaan, mikään ei estä narsistia vaatimasta sitä oikeudessa itselleen yhä uudelleen. Narsisti-eksä saattaa muuttaa lähemmäs terrorisoidakseen meitä tehokkaammin ja välttyäkseen ajamiselta. Viettäisimme pahimmillaan oikeudessa seuraavat 10+ vuotta ja lopputulos voi silti olla sama, kuin vaihtoehto 1:ssä.

Onko mikään ihme, jos vaihtoehto 1 alkaa kuulostaa hyvältä idealta?

2 kommenttia:

  1. Hei onnea uuteen kotiin! Hienoa että pääsette saman katon alle ilman hometta ja urpoja.. voimia tuohon taisteluun! Lapsen etu auttaa jaksamaan. Kohdatkaa yksi asia kerrallaan.

    VastaaPoista
  2. Plääh, miksei vanhemmista voi tehdä pakollista päänsisällön kartoitusta ihan vakiona? Jos ei vanhempi olisi lapselle hyväksi, muita huoltajuusvaihtoehtoja vain kehiin. Eipä sillä, varmaan onnistuisi liian iso osa omaa etua hakevista vanhemmista esittämään kuitenkin.

    Mutta onneksi saitte hyviäkin uutisia vaihteeksi. Onnea siitä teille! :)

    Ja sainpa viimein kirittyä blogisi uudempiin lukemiini teksteihin asti. Hirmuisesti ehtinyt tapahtua viimeisenkin vuoden aikana sinulle. Vaikka aiheet ehkä muuttuvat ajan mittaan, ovat uudetkin postaukset todella avaavia.

    VastaaPoista

Luen jokaisen kommentin ja arvostan niitä, vaikka en aina vastaakaan. :)