8.10.2015

Zzzz...

Kuvan lähde
Narsisti-kirjan lukeminen olikin tehokkaampaa unilääkettä kuin luulin. Tänään tapahtui kunnon lössähdys. En jaksanut lähteä luennolle, vaikka se alkoi vasta klo 10. En käynyt kirjastossa, kuten olin suunnitellut. Itse asiassa löhösin sängyssä läppäri sylissä pitkälle iltapäivään. Vasta illalla nousin ylös, siivosin ja tiskasin. Sain käytyä kaupassa juuri ennen sulkemisaikaa.

Tein nopeasti kaikki ne opiskeluhommat, jotka oli pakko tehdä ennen maanantaita. Ostin jääkaappiin ruokaa koko viikonlopun tarpeiksi. Keskityn nyt siihen, että syön, juon ja nukun tarpeeksi, että alitajuntani saa rauhassa raksuttaa. Maanantaina sitten taas opiskelujuttuja.

1 kommentti:

  1. Itsekin oon huomannut miten se on kovin ristiriitaista, kun lapset aiheuttaa ihan tuhottoman vahvan ärsyyntymisen tai hirmuisen surun. Jos näen, että joku lapsi tarvitsisi apua (pudottaa vaikka jotain maahan), tekee mieli sännätä hoitamaan, vaikka lapsen vanhemmatkin ovat ihan siinä vieressä. Toisaalta ihmettelee, mikä hitto niitä lapsia bussissa vaivaa, kun ovat äänekkäitä. Etenkin pikkuvanhat lapset raivostuttavat, varmaan juuri omien kokemusten takia...

    Voimia käsittelyyn sinulle!

    VastaaPoista

Luen jokaisen kommentin ja arvostan niitä, vaikka en aina vastaakaan. :)