19.12.2015

Alkoholi tunki taloon

Dyykkari lipsautti, että hänen isänsä oli kysellyt häneltä kännissä minun blogistani. Että kirjoittaako se sinne aina kaiken. Mietin hetken aikaa, mistä h*lvetistä se 13-vuotiaan tasolle jumahtanut äijä on saanut tietää tästä blogista, mutta syyllisen etsimiseen ei tarvittu paljoakaan aivotyöskentelyä. Ei siihen tarvita kuin yksi humalainen juoruämmä (joka nimityksestä huolimatta on mies), joka sattuu olemaan Dyykkarin paras kaveri ja joka sattui näkemään minut päivittämässä blogiani. Pitäisi muistaa, että alkoholisti ei menetä muistiaan samasta määrästä kuin normitallaajat.

No, lukekoot. Tuskin siitä tulevat hullua hurskaammaksi. Todennäköisesti ymmärtävät väärin. Jos tulee paskaa niskaan, voi aina katkoa välit.

Miksi Dyykkari sitten lipsautti tämän minulle? Hän oli taas kännissä, kolmannet kännit tällä viikolla. Ensin piti vetää kännit, kun nuorimman lapsen tapaaminen meni niin hyvin. Sitten piti vetää kännit, kun sai nähdä muita lapsiaan ja se meni hyvin. Kolmannen kerran tällä viikolla piti vetää kännit, koska ensimmäistä kertaa ikinä pääsi omien lastensa joulujuhlaa katsomaan. Eihän tosimies voi itkeä onnesta, joten joulujuhlasta pitää rynnätä kaljakauppaan.

Miten tullaan alkoholistiksi? Käsitellään kaikki - siis aivan kaikki - tunteet alkoholilla. Jos on onnellinen, juo. Jos on surullinen, juo. Jos on tylsää ja turhauttaa, juo.

Minulle voi lupailla asioita, eikä niitä tarvitse pitää. Kun muutetaan, en enää juo. Käyn joka päivä kävelylenkillä. Kunhan nämä kännit juon, niin sitten en juo kuukauteen. Ensi viikolla en juo. Kun rahat loppuu, en osta mitään, en edes kaljaa. En osta enää luotolla.

Sitten minua voi syyttää ymmärtämättömyydestä. En ymmärrä, että nyt on pakko ottaa. Nyt ahdistaa niin paljon, että on pakko ottaa. En ymmärrä, ettei se mitään alkoholismia ole, jos juo useana päivänä peräkkäin. En ymmärrä, että sikspäkki on minimi. Sitä vähemmän ei kannata kerralla ottaa. Se-ja-se on alkoholisti, ja se juo paljon enemmän!

Ja vaikka ymmärrän, en ymmärrä: Miksi sinä päästit minut lähtemään baariin? Nyt mulla on kännykkä hukassa, lompakko hukassa, avaimet hukassa ja naama auki! Etkö sä ymmärtäny, ettei mua kannata päästää mihinkään?

Ja vaikka elämässä ei mitään erityistä tapahtuisikaan, pitää juoda. Loppujen lopuksi koko elämäntilanne vituttaa niin paljon, että on pakko juoda. Sekin on minun vikani. En ole vieläkään päässyt töihin, joten ollaan köyhiä kuin kirkonrotat. Ei siis voi lähteä minnekään kämpiltä, koska ei ole varaa. Ei voi lähteä lenkille. Ei voi lähteä kirjastolle. Ei voi lähteä kiertelemään kirpputoreja tai katselemaan kaupunkia. Siellä rupeaa vain vituttamaan tämä köyhyys entistä enemmän. Ja kun vituttaa, pitää juoda.

Niin paljon minä sentään ymmärrän, että vaikka pääsisin huomenna töihin, silti vituttaa niin paljon, että pitää juoda. Eksä on yhä olemassa ja sen naamaa joutuu katselemaan, kunnes lapset on täysikäisiä. Minä pääsin töihin, mutta Dyykkarin ei kannata mennä töihin. Hän on persereikä ja hirveä ihminen, ei voi muuta kuin juoda.

Dyykkarin juomisen taustalla ei ole paska elämä tai paska akka. Dyykkari juo, koska se on ainut tunnetaito, joka hänellä on. Itkeä ei uskalla eikä se edes kannata, onnellisuus on vaarallista (koska jos on hetkenkin onnellinen, niin tapahtuu jotain hirveää), tasaisen harmaata ei kestä. Isältään hän on tuon oppinut. Siltä isältä, joka totesi, ettei lapsia tarvitse kasvattaa, siinähän nuo pyörii jaloissa. Isältä, joka teki vain hulluna töitä ja vapaalla veti kännit.

Miten helvetissä saa aikuiselle ihmiselle vakuutettua, että tunteet eivät ole niin vaarallisia, että niiden turruttamiseen tarvitaan mäyräkoira? Miten sanoa asiasta ilman, että toinen kuulee vain "saatan jättää sinut"? Dyykkari ei osaa erottaa sitä, arvostellaanko häntä ihmisenä vai arvostellaanko hänen toimintaansa. Pyrin siihen, että arvostelen vain toimintaa. Sen sijaan, että sanoisin "olet juoppo", sanon "olen huolissani juomisestasi. Minusta sinä juot liikaa.". Tämän voi sitten kuitata sanomalla, että olen turhaan huolissani ja että muut juovat enemmän. Itseään ei tarvitse katsoa peiliin eikä käyttäytymistä muuttaa.

Tällä hetkellä minua vituttaa tässä eniten raha. Minua ei haittaa käyttää rahojani siihen, että ostan Dyykkarille ruokaa tai vaatetan hänen lapsiaan. Minua ei haittaa käyttää rahojani bensaan, että pääsemme hakemaan lapsia meille. Minua haittaa se, että kaikkien näiden rahareikien keskellä joudun käyttämään rahojani alkoholiin. En koskaan suoraan, kyllä Dyykkari maksaa juomansa itse. Mutta minä maksan sitten seuraavan kerran kaupassa. Minä maksan sitten luottokorttilaskun.

Toiseksi eniten vituttaa unenpuute. Kun D vetää kännit, hän puhuu. Ja puhuu. Ja puhuu. Volyymi on huutamisen puolella, kaikille kavereille pitää soittaa. Viime yön nukuin silmälaput silmillä, koska D kävi välillä keittiössä ja jätti valot päälle. Sain unta vasta korvatulpat korvissa. Olen todennut, että humalaiselle Dyykkarille on turha sanoa, että älä huuda. Muita turhia ovat "mennään nukkumaan" ja "älä nyt ainakaan siellä pihalla huuda". Heräsin tänä aamuna yhdeksän aikoihin siihen, että mies kömpi viereen nukkumaan. Minä lähdin suihkuun.

Minä haluaisin raittiin miehen. Ajoittain Dyykkari sitä onkin. Sitten tulee taas näitä kausia.

8 kommenttia:

  1. Olen todella pahoillani. On varmasti todella rankkaa sinulle, ja se on ymmärrettävää. On ymmärrettävää olla vihainen, väsynyt, pettynyt. Alkoholisti on usein aina alkoholisti, niin se vaan on. Se sinun kannattaa muistaa ja miettiä, mitä sinä elämältäsi haluat. Haluatko näitä kausia vai tekevätkö nämä kaudet enemmän hallaa uudelleenrakentamiselle pettymysten jälkeen.

    VastaaPoista
  2. Sano suoraan ja tee kahdenkeskinen interventio. Näytä tämä kirjoitus tai kerro nämä asiat, koska tässä kiteytyy varmaankin lähes kaikki asiaan liittyvä. Tarpeeksi kauan selvänä ollessaan hän tulee keksimään sen keinon käsitellä tunteita ilman päihteitä. Väittele vastaan ja sano, että kyllä pystyt! Repsahtamisen jälkeen voi yrittää aina uudestaan kunnes onnistuu. Pelot täytyy kohdata, että ne voi voittaa kuten sanotaan. Ja rakkaus voittaa kuten myös sanotaan.

    VastaaPoista
  3. Aina on rahaa kaljaan. Jos lainaa rahaa joltain viikonlopuksi, että saa ruokaa, lainataan sen verran, että.20€ ruokaan ja 20€ kaljaan.. feel you sista! Terveisin: heräsin puoli neljä ku äijä kömpi vieree yrittäen täysin päissään lämmitellä... huoh.

    VastaaPoista
  4. Voisitko muuten kirjoittaa miten ootte dyykkarin kanssa tavannu

    VastaaPoista
  5. Voisitko muuten kirjoittaa miten ootte dyykkarin kanssa tavannu

    VastaaPoista
  6. Aina on rahaa kaljaan. Jos lainaa rahaa joltain viikonlopuksi, että saa ruokaa, lainataan sen verran, että.20€ ruokaan ja 20€ kaljaan.. feel you sista! Terveisin: heräsin puoli neljä ku äijä kömpi vieree yrittäen täysin päissään lämmitellä... huoh.

    VastaaPoista
  7. Osaan niin samaistua. . Vaikka teillä tilanne on kyllä paljon pidemmällä eikä näitä voikaan millään verrata mutta perusajatus on sama. Aina on syy juoda. Viikonloppusin miehen on pakko päästä juomaan koska "ei ole muutAkaan tekemistä" ei ole rahaa tehdä mitään. Ja jos rahaa olisin esim. Lähteä jonnekin messuille, on sielläkin juotava. Itse tykkäisin tehdä viikonloppuna paljon muutakin kun toimia kuskina ja maata seuraava päivä kotona kun mies ja kaverit kärsivät krapulaa. Se on vain ajan ja rahan tuhlausta, mutta kun koko ystäväpiiri tykkää siitä ja minä en , vaihtoehdoksi jää kuskina olo tai itekseen olo. Hieno homma. Kun viikot tehdään töitä/ollaan koulussa; en vaan käsitä mikä siinä on että se vapaa-aika turrutetaan kaljalla? Siten kuulema unohtaa kaiken paskan. Itse olen kuitenkin päättänyt että teen jotain kivaa vaikka sitten yksin, koska kun muistelen vanhempana nuoruuttani haluan muistaa muutakin kun jokaviikonloppuisen nollaamisen. Niin se elämä vaan valuu ohi. Joten voimia sulle, muista että mitävaan dyykkarikin sulle sanoo (pahalla tai ei en tiedä) niin alkoholistin on turha osoittaa ketään muuta sormellaan, kun kolme sormea osoittaa aina takaisin itseensä. Sinä et ole siitä vastuussa vaikka yrittäisitkin auttaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi tää ei oo jokaviikonloppuista, vaan kausittaista. Ja mulla on myös omaa elämää. Kaverit käyttää alkoholia sivistyneesti. Yksi syy, miksi oli hyvä muuttaa lähemmäs lapsia oli se, että saatiin etäisyyttä Dyykkarin juoviin kavereihin.

      Poista

Luen jokaisen kommentin ja arvostan niitä, vaikka en aina vastaakaan. :)