15.12.2015

Kuulumisia

Olemme taas saaneet tavata Dyykkarin nuorinta lasta. Tapaamisten saaminen uudelleen käyntiin vaati sovittelu-prosessin läpikäymisen. Sovittelija otti yhteyttä vanhempien lisäksi myös lastensuojeluun ja lapsen hoitopaikkaan. Totesi lausunnossaan selväsanaisesti, että niissä ollaan isän näkemyksen puolella. Dyykkari joutui narsisti-eksän kanssa samaan huoneeseen yhden kerran, tunniksi. Eksä parkui ja huusi, kuinka häntä ei kuunnella, mitään järkevää hänestä ei pihalle saatu. Loppujen lopuksi sovittelija kävi neuvottelut sitten Dyykkarin kanssa ja sai revittyä narsistista ulos lupauksen alkaa noudattaa sopimusta. Liennytyksenä "äidin huoleen" kaksi ensimmäistä tapaamista olivat lyhennettyjä.

Loistava asianajajamme ei jättänyt asiaa tähän, vaan teki lisähakemuksen, jossa vaati uhkasakkoa jo saavutetun "sovun" päälle. Tämä sitten johti käräjäoikeuden väliaikaispäätökseen, jonka mukaan tapaamisten toteutumista seurataan ensi vuoden puolelle ja jos siinä ajassa tulee häikkää, uhkasakko määrätään. Toistaiseksi uhkasakon uhka on riittänyt siihen, että nuorimman lapsen tapaamiset ovat toteutuneet sovitusti. Pessimisti minussa uskoo, että tapaamiset katkeavat määräpäivän jälkeen kuin kanan lento, mutta nautitaan nyt tästä välirauhasta.

Lapsi puhuu isästään etunimellä, on laiha ja kalpea, mutta elossa. On ollut todella iloinen tavatessaan isänsä puoleista sukua, varsinkin sisaruksiaan. Äitinsä on nyt keksinyt, että lapsi on sairas. Viime kerralla lapsen repussa oli kasa lääkkeitä. Vilkaisimme lasta, joka näytti väsyneeltä, mutta terveeltä. Googletimme lääkkeet ja pistimme ne sitten sivuun. Koko vierailun aikana emme havainneet äidin väittämiä oireita, emmekä nähneet mitään syytä lääkitä tervettä lasta. Luulisi, että lapsi olisi valittanut, jos hänellä olisi kipuja ollut, eikä väitettyjä haavaumia tai muita vammoja näkynyt. Meidän mielestämme ongelma on siinä, että lapsi elää kotonaan kekseillä ja muroilla, eikä säännöllisiä ruoka-aikoja ole.

Toinen outous on narsisti-eksän unilelu. Ei siis lapsen, vaan narsisti-eksän unilelu. Sen pitää kulkea lapsen mukana aina ja kaikkialle. Lapsen oman unilelun ei tarvitse. Lelu haisee järkyttävälle, eikä hajua saa pois pesemälläkään. Sen pesu teki, että haju laimeni niin paljon, että päätä ei enää särkenyt. Lapsi oli hyvin huolissaan ja tarkka koko vierailun ajan siitä, ettei lelu vain katoa, ettei äiti suutu.

Muista lapsista: Vanhin on saanut leukaansa finnin. Tästä se murkkuikä alkaa. Onneksi lasten masennusoireet ja käytöshäiriöt ovat lieventyneet, kun ovat tavanneet isäänsä viikottain. Nykyään isistä ei voi olla erossa päivääkään soittamatta. Heti on ikävä, kun pääsee äidin luo. Dyykkari saisi viettää koko valveillaoloaikansa joko puhelimessa tai Skypessä. Dyykkari ihmetteli sitä, miksi isään ei voinut pitää yhteyttä silloin, kun välimatkaa oli paljon ja nähtiin vain kerran kuussa. Ilmeisesti ikävä paisui silloin liian isoksi.

Lapset myös repivät isästä kaiken irti kyläillessään. Isän vieressä pitää nukkua, isän pitää osallistua kaikkeen, isän pitää katsoa koko ajan. Hyvä kun eivät vessaan änge mukaan. Itse olen saanut olla suhteellisen rauhassa. Minä olen se tylsä, jota kaivataan vain silloin, kun isi pelleilee eikä lue iltasatua oikein. Teen ruuat, siivoan tavarat paikoilleen ja tiskaan jäljet, jotta se perusarki pyörisi ja Dyykkari saa keskittyä lapsiinsa. Nyt opetellaan laittamaan pyyhe kuivumaan, ottamaan tarvittavat tavarat mukaan kun tullaan yökylään ja pitämään omista tavaroista huolta. Sellaista perusarkea.

Alan vain olla kurkkuani myöten täynnä tätä köyhäilyä. Rahat loppuivat viime perjantaina, huomenna tulee tukia. Nyt on siis ostettu luotolla lasten maidot ja syöty sitä, mitä kaapeissa on. Tänään hajosi keittiöstä kattolamppu, joten nyt syödään kynttilän valossa, kunnes on varaa ostaa uusi. Muutto ja siihen liittyvät kustannukset rasittivat taloutta ihan kiitettävästi. Siihen päälle auton hajoaminen (jätti tielle ensimmäistä kertaa, ja tietysti juuri silloin kun lapsi piti palauttaa narsisti-eksälle. Onneksi apu ja laina-auto oli lähellä.), pakollisia hankintoja (kuten lapsen talvitakki) ja tietty ne rahat loppuivat kesken. Asiaa ei auta se, että Dyykkari ei osaa elää rahattomana. Kun kukkaron pohja alkaa pilkottaa, hän menee paniikkiin ja tekee kirpputorikierroksia viimeisillä rahoillaan todistaakseen itselleen olevansa rikkaampi kuin on. Onneksi hän sai nyt lopetettua tupakoinnin, mikä tarkoittaa rahallisesti isoja säästöjä. Olen hänestä ylpeä.

Ompelin paikkaa Dyykkarin jo kerran parsittuihin boksereihin ja mietin, kuinka moni suomalainen on tällä hetkellä niin köyhä, että paikkaa alusvaatteitaan. Meillä ei osteta tiskirättejä, ne tehdään ilmaiseksi saaduista lumpuista. Meillä ei osteta uusia vaatteita kuin lapsille. Omat vaatteet paikataan ja parsitaan niin moneen kertaan kuin voidaan. Hankinnat tehdään kirppareilta tai saadaan jostain käytettynä. Valmisruokaa tai eineksiä ei osteta, koska ne ovat liian kalliita. Kaupasta ostetaan kasvikset sesongin mukaan, koska ne ovat halvimpia. Lihaa ei jatketa soijarouheella, vaan korvataan sillä. Maito on lapsille, me aikuiset juomme hanasta vettä. Saunoessa on munakello päällä, ettei vain sauna ole liian pitkään päällä. Kaikki ylimääräinen menee tuon auton pitämiseen kasassa, koska jos se hajoaa, lasten tapaamiset loppuvat siihen.

Olen lopettanut television katsomisen. Mainokset alkoivat vituttaa liikaa. Osta sitä, osta tätä. Millä vitun rahalla? Lapset haluavat joululahjaksi tabletin, iPodin ja uuden kännykän, kun "kaikki muutkin saa". Käyttäytyvät kuin enkelit, koska käytöksestähän se vain on kiinni, mitä sieltä paketista saa. Milläs perustelet sen, että saavat nimikoidut pyyhkeet per nassu? "Parempi onni ensi kerralla"?

Haluan töihin, mutta kun opiskelut ovat yhä vaan kesken. Säästöpolitiikka huolehtii siitä, ettei lyhyitä sijaisuuksia tai pätkiä saa. Firmat mieluummin ruoskivat nykyisistä vielä vähän enemmän irti kuin palkkaavat tilapäisapua. Jos joku kysyy minulta vuosien päästä, millaista opiskeluaikani oli, voin vastata, että yhtä helvettiä: Jatkuvaa pelkoa asunnottomuudesta, luottotietojen menettämisestä, äkillisistä kuluista. Köyhäilyä, parsimista, kituuttamista. Lääkäriin menon lykkäämistä, hierojasta luopumista. Pelkoa opintopisteiden ja -kuukausien riittävyydestä, tukien takaisinperinnästä.

Jos nyt voittaisin lotossa, ostaisin:
- velat pois niskasta
- jokaiselle lapselle oman sängyn.
- lapsille työpöydän ja -tuolin
- turvallisen auton, joka ei jätä tielle ja joka ei ole heti hajoamassa
- bussiliput mummolaan, että pääsisin käymään siellä jouluna, kuten lupasin.
- itselleni uusia aluspaitoja, jotta minun ei tarvitsisi parsia vanhoja.
- Dyykkarille uudet kengät, jotta hän ei saisi rakkoja kävellessään.
- uudet lautaset hajonneiden tilalle.
- laseja, ettei tarvitsisi enää juoda muovimukeista.
- peilikaapin, jotta vessassa olisi säilytystilaa edes vähän.
- asunnon, jossa olisi jokaiselle lapselle oma huone JA olohuone, joka ei olisi myös meidän makuuhuoneemme.

Kyllä se vielä helpottaa. Pakosti. Heti, kun pääsee töihin. Eikö?

8 kommenttia:

  1. Ootko aatellu muuten seurakunnalta kysyä apua, varmasti noihin lasten hankintoihin jotain vois saada ja ehkä joululahjoihin rahaa.. Diakonissat käsittääkseni auttaa näissä raha-asioissa..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä apua saa vasta, jos on sossun asiakas. Sossun asiakkaaksi taas me ei päästä, koska heidän laskukaavansa mukaan meillä jää pakollisten menojen jälkeen 200 e kuussa käteen. Joten me ei saada sossusta sitä lippulappua, jota vilkuttamalla saa ruokajonosta ruokaa tai seurakunnalta yhtään mitään. Sossun käsittelyajat taas on sitä luokkaa, että jos tulee äkillinen tilanne, että tili on tyhjä ja ruokaan ei ole rahaa, meille ehtii tulla kahdesti työkkärin tuet ennen kuin sossu ehtii reagoida. On siis pakko turvautua joko luottoon tai sukulaisten apuun.

      Poista
  2. Ja ehkä sossusta voi kysyä otain ylimääräistä lasten lahjoja varten..? käsittääkseni saattavat ostaa sängynkin, jos sellaista pyytää..

    VastaaPoista
  3. Tai jopa punaiselta ristiltä vois kysyä osallistuuko ne ikinä jouluostoksiin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä on köyhien joululahjakeräys, mutta siihen voi osallistua, jos saa sossusta sen lippulapun, jolla todistaa olevansa heidän asiakkaansa. Edelleenkään ei olla tarpeeksi köyhiä, että saataisiin se lippulappu.

      Poista
    2. Tuossa ny ei jää paljon vaihtoehtoja.. Sukulaiset sitten on varmaan se ainut toivo, jos joku mummu lapsenlapselleen haluaisi jonkun lahjan ostaa, koska ylimääräistä ei ole yksinkertaisesti jäänyt säästöön..

      Poista
    3. Tässä vielä fabon arvontaryhmiä:

      https://www.facebook.com/Arvontoja-ja-kilpailuja-148215705221162/?ref=ts&fref=ts

      https://www.facebook.com/Arvontoja-ja-kilpailuja-148215705221162/?ref=ts&fref=ts

      https://www.facebook.com/ArvontojaJokaPaiva/?ref=ts&fref=ts

      Poista

Luen jokaisen kommentin ja arvostan niitä, vaikka en aina vastaakaan. :)