26.1.2016

Ei pitäisi katsoa telkkaria

Eilen illalla kuuntelin toisella korvalla, kun A-studiossa lietsottiin pelkoa. Studiossa oli haastateltavana "Venäjä-asiantuntija", joka sai minut raivoihinsa. Rajan takana on ihmisiä pienten lasten kanssa, sairaiden vanhusten kanssa hotellissa odottamassa, että pääsisivät Suomen puolelle turvaan. Näitä ihmisiä Suomalaisten pitäisi sitten pelätä. Ohjelmassa käytettiin sanoja kuten "pakolaistulva" tai "-vyöry". "Asiantuntija" osoitti omalla esimerkillään, että maahamme pyrkiville pakolaisille pitää naureskella: Siellä ne pyrkivät maahan jalan, sitten polkupyörin ja lopulta on hylättyjä auton raatoja raja-asemat täynnä. Nauraahan niille pitää, sodan jaloista pakeneville.

Sitäkin piti korostaa moneen kertaan, kuinka RIKOLLISET ovat tuomassa RIKOLLISESTI näitä ihmisiä Suomeen. Missään vaiheessa ei täsmennetty, että mitä rikollista siinä on, että haluaa päästä maahan, jossa kukaan ei vainoa ja jossa sairaan äitinsä saisi sairaalaan. Ei pakolaisilla ole muita vaihtoehtoja kuin turvautua ihmiskauppiaisiin ja heidän salakuljetusreitteihinsä päästäkseen sota-alueilta turvaan. Missä ovat kansainväliset pakolaiskuljetukset? Miten on mahdollista, että pakolaisten on jalompaa paleltua hankeen - lasten ja vanhusten! - kuin päästä organisoidusti pakolaisille varattuihin turvapaikkoihin odottamaan sodan loppumista?

Ohjelman alussa puhuttiin "sadoista, ellei tuhansista" pakolaisista, jotka olisivat tulossa Venäjältä Suomeen. Vähitellen luku paisui, kunnes "asiantuntija" korjasi edellistä puhujaa, että ei tässä kyllä voida puhua kymmenistä tuhansista, vaan kyllä on mahdollista, että sieltä tulee SATOJA tuhansia ihmisiä Suomeen. Mistä ihmeestä hän nämä luvut heitti, sitä hän ei kyllä mitenkään perustellut. On parempi luoda ihmisille kuva loputtomasta, äärettömästä pakolaisvirrasta, aivan kuin kaikki 7 miljardia ihmistä maailmassa olisivat nyt äkkiä päättäneet änkeä pieneen Suomeen.

Minusta on hirveää, että ihmisistä - elävistä, hengittävistä, hädässä olevista ihmisistä - puhutaan kuin pelinappuloista, joita valtiot voivat heitellä toisilleen. Geneven sopimus, jonka periaatteet Yle voisi ottaa asiakseen opettaa sekä kansalle, että sen johtajille, sanoo selkeästi, että pakolaisia tulee kohdella kuin keitä tahansa muita ulkomaalaisia ihmisiä. Pakolaisuus ei poista ihmisoikeuksia.

Kun sitten puhuin aiheesta suvun vanhusten kanssa, he hokivat, kuinka ryssää pitää pelätä. Kysyin, miten se liittyy mihinkään. Putin kuulemma aikoo jyrätä Suomen pakolaisvirroilla, pienellä Suomella ei ole mitään mahdollisuutta suurvaltaa vastaan. Kuinka erilaisissa maailmoissa elämmekään! Mummo katsoo kaiket päivät televisiota, josta hän valikoi katsottavakseen uutiset ("Taas on tapahtunut kamalia!"), dokumentit ("Maailma on täynnä liian isoja ongelmia!") ja keskusteluohjelmat (riitelyä suoraan olohuoneeseesi!). Ei mikään ihme, että hän on vahvasti sitä mieltä, että maailmanloppu on tulossa. Pakolaiset romahduttavat yhteiskunnan, ellei Putin sitä ennen pommita koko Suomea takaisin kivikaudelle. Ei ole väliä, vaikka pankissa olisi 20 000, kun sitä ei kuitenkaan sieltä saa sitten enää pihalle, kun sota syttyy.

Minä luen kirjoja, joissa esitellään paitsi maailman ongelmia, myös perusteltuja ratkaisuja niihin ja kerrotaan eri hankkeista, joilla pyritään vaikuttamaan isoihin ongelmiin. Keskustelen ihmisten kanssa, jotka tekevät työkseen konkreettisia tekoja paremman maailman puolesta. Katson netistä dokumentteja ihmisistä, jotka tunnistivat ympäristö- tai muun ongelman ja päättivät tehdä sille jotain, hyvällä menestyksellä. Seuraan tekniikan ja lääketieteen kehityksestä kertovia uutisia. Muistutan itselleni, että jos on olemassa ongelma, on ihminen, jonka työ on tehdä sille ongelmalle jotain. Jos hän ei tee työtään, on myös lukuisia ihmisiä, joita ongelma koskettaa, ja jotka voivat vaikuttaa siihen ihmiseen, jotta asialle tehtäisiin jotain. Minun ei tarvitse pelastaa maailmaa yksin.

Meitä on 7 miljardia. Monelle se tarkoittaa, että maailma on tuhoon tuomittu. Meitä on liikaa, olisi hyvä, kun tulisi rutto ja karsisi. Minä näen asian toisin: Se tarkoittaa, että koskaan ennen ei ole ollut niin monta ihmistä, jotka voivat tarttua ongelmiin. Koskaan aiemmin lukutaito ei ole ollut niin kattava, kuin nyt. Koskaan ennen ei ole ollut niin monta korkeasti koulutettua ihmistä kuin nyt. Hygienia on parantunut, terveydenhuolto on yhä useamman saatavilla, elintaso on noussut. Se tarkoittaa sitä, että yhä useammalla on mahdollisuus käyttää energiansa maailman parantamiseen hengissä sitkuttelun sijaan. Ruokaa on kaikille, kunhan se jaetaan tasan. Väestö kasvaa nykyään siksi, että ihmiset elävät pidempään kuin ennen, ei siksi, että "jokainen mutiaani hankkii kuusi akkaa ja panee ne paksuksi," kuten niin ihastuttavasti eräs herrasmies minulle muotoili. Syntyvyys on kääntynyt maailmanlaajuisesti laskuun, koska lapsikuolleisuus on vähentynyt. Ei enää ole tarvetta hankkia kuutta lasta, jotta edes yksi olisi hoitamassa vanhusta, kun yksi tai kaksi riittää.

Olen lukenut paljon kirjoja juutalaisten joukkotuhosta. Kirjoja lukiessa kauhistelin aina sitä, miten tavalliset ihmiset, jotka tapasivat hädänalaisia, yksi toisensa jälkeen totesivat "ei ole minun ongelmani", sulkivat ovensa ja pahimmillaan ilmiantoivat. Välillä mietin, mitä historiankirjat kertovat tästä ajasta 60 vuoden päästä. Kerrotaanko siellä, kuinka hyväsydämiset suomalaiset toivottivat hädänalaiset tervetulleiksi, opettivat heille länsimaisia arvoja (demokratia, uskonnonvapaus, ihmisarvo) ja sodan jälkeen auttoivat heitä rakentamaan rauhaa ja uutta yhteiskuntaa kotimaahansa. Vai kerrotaanko suomalaisten sulkeneen rajansa, jättäneen pakolaiset jäätymään hankiin ja huutaneen:

"Ei ole meidän ongelma!"

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Luen jokaisen kommentin ja arvostan niitä, vaikka en aina vastaakaan. :)