21.1.2016

Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä

Laitettiin tosiaan sossuun hakemus toimeentulotuesta. Kasasin hakemuksen sen jälkeen, kun D oli meinannut pyörtyä ruokakaupassa. Kävi ilmi, että minun ollessani opiskelemassa, mies oli jättänyt syömättä päiväkausiksi. Kyllä siellä kaapissa olisi sitä ruokaa ollut, mutta mies koki, ettei ollut ansainnut sitä. Koko taloudellinen tilanne ahdisti niin paljon, että hän tuijotti sitä kaurapuuropakettia ja ajatteli, että parempi kun jättää syömättä, ei tartte sitten niin pian ostaa tuotakaan lisää. Totesin, että nyt on pakko saada jotain helpotusta tähän rahatilanteeseen, ennen kuin mies vetää ranteet auki. Toivoin, että sossusta olisi saanut edes sen parisataa, niin D olisi saanut ostettua ruokaa siihen asti, kun taas tulee tukia, ja maksettua laskut pois. Kun hakupaperit lähtivät, olimme saaneet luotot maksettua pois, siihen asti tulleet laskut maksettua pois ja D:n tilillä oli kolme (3) euroa. Sillä olisi pitänyt selvitä seuraavat 3 viikkoa.

Nyt luotolla on -200e, sähkölasku (80e) ja puhelinlasku (60e) pitäisi maksaa tällä viikolla ja sossun päätös tuli. Dyykkari saa toimeentulotukea ruhtinaalliset 46e. No, on se parempi kuin ei mitään. Ei kuin jatkohakemusta menemään. Rahat, jotka olin laittanut säästöön auton hajoamisen varalta menevät nyt siis laskuihin (kuten pelkäsin). Luottoa ei ole varaa maksaa pois, eikä ole varaa ostaa niitä matkalippuja, jotka jo pitäisi ostaa, jos aikoo saada ne tarpeeksi halvalla. Luotto jää siis keräämään korkoa ja pystyn maksamaan matkaliput vasta, kun minulle on tullut tukia, eli sen 18e/suunta sijaan rahaa menee 50e/suunta. Ne rahat on sitten taas pois jostain muusta. Joutuu jatkuvasti syömään kuormasta. Tämän kuun rahoista menee iso osa viime kuun menojen maksuun: Luotto, luoton kulut, velan erät ja laskujen myöhästymismaksut.

Sossuhan ei anna rahaa velkojen maksuun. Se jättää huomioimatta kokonaan lainojen erät huolimatta siitä, saako lainaan maksuvapaata vai ei. Näin ilmeisesti siksi, että ihmiset eivät ottaisi velkaa ja laittaisi sossua maksamaan ne pois. Mutta meilläkin nuo velat on otettu silloin, kun oltiin siinä luulossa, että työt jatkuu. Onneksi opintolainaa ei sentään vielä tarvitse alkaa maksaa pois.

En tiedä, millainen ihminen oikeasti eläisi velaksi ja sitten heittäytyisi ilman tunnontuskia sossun elätiksi ja vaatisi yhteiskuntaa maksamaan taulutelevisionsa ja kolmannen bemarinsa osamaksut. Ei ole tullut vielä vastaan. Mietittiin kaverin kanssa sitä, onko sossun tuet suunniteltu vain sellaisille ihmisille, joilla ei ole euroakaan velkaa, kun sossun tuille tippuvat. Kun eihän niillä tuilla elä mitenkään päin, jos niistä pitää aina maksaa myös lainaeriä, joihin sossu ei anna rahaa. Eli:

Lasket: tulot = x, menot = x+y, menot > tulot. Haet toimeentulotukea.

Sossu laskee: tulot = x, menot = x+y-lainojen erät. Maksetaan z € toimeentulotukea.

Saat rahaa z €. Maksat ensimmäisenä laskut ja lainojen erät. Toteat, että jäljelle jääneellä rahalla ostetaan vain ruokaa, muuhun se ei riitä.

Seuraavassa kuussa teet jatkohakemuksen.

Sossu katsoo, että viimekuun selvisit summalla z €, vaikka maksoit lainojen erät pois. Annetaan rahaa z-lainojen erät.

Saat rahaa z-erät €. Koska et halua maksuhäiriömerkintää, maksat laskut ja lainojen erät. Toteat, että tässä kuussa ei sitten syöty. Menet ruokajonoon. Ensi kuussa sossu maksaa vielä vähemmän, kun selvisit hengissä, vaikka maksoit lainojen erät.

Tällä logiikallahan sitä elämä kurjistuu koko ajan tai sitten otat sen luottohäiriömerkinnän ja annat velan mennä ulosottoon. Sen jälkeen sieltä suosta ei enää nousta. Kun on luottohäiriömerkintä, ei esimerkiksi muuteta töiden perässä minnekään, koska ei saa vuokrakämppää. Joihinkin töihin ei pääse enää ollenkaan, koska luottohäiriömerkintä katsotaan osoitukseksi henkilön epäluottettavuudesta. Jotkut pankit eivät anna nettipankkitunnuksia, jos luottotiedot eivät ole kunnossa. Siinä sitten menee kivasti rahaa palvelumaksuihin, kun jokainen asia pitää hoitaa konttorissa.

En minä tiedä, mitä tässä pitäisi tehdä. Opintoja on jäljellä vielä se 4 kk. Jos syömme tätä vauhtia kuormasta, töitä pitäisi saada heti, kun paperit on kasassa (mieluiten jo ennen), mutta kesä on tällä alalla hiljaista. Käytännössä realistista on, että työt alkavat vasta syksyllä, jos niitä löytyy.

Mietin sitäkin, että millä logiikalla sossu laskee minun tulojeni vaikuttavan D:lle annettaviin etuuksiin, kun emme ole naimisissa emmekä asu samassa osoitteessa. Olemme asuneet yhdessä, joo, mutta eikö avoliiton määritelmä ole, että asutaan avioliiton kaltaisissa olosuhteissa? Ei kai avioliiton kaltaisiin olosuhteisiin lasketa elämistä satojen kilometrien päässä toisen luota? Voiko sossu katsoa minun olevan niin vahvasti elatusvelvollinen D:tä kohtaan, että minun pitää maksaa hänen perustoimeentulonsa? En tiedä.

Tuntuu, että tämä tukiviidakko muuttuu sitä hullummaksi ja sitä epäinhimillisemmäksi, mitä alemmas sitä putoaa. Ristiriitoja riittää. Tulee mieleen se kauan sitten junassa käymäni keskustelu, jossa eräs vanhempi nainen oli vahvasti sitä mieltä, että kyllä nuorille pitää kustantaa kuntoutus, jos he sitä tarvitsevat. Sama ihminen oli vahvasti sitä mieltä, että kuntoutuksen tarpeessa olevalle nuorelle ei saa vastikkeetta antaa perustoimeentuloa (esim. asumistukea tms.), vaan kyllä sen eteen pitää tehdä jotain (töitä tai opiskella). Hän jätti täysin huomiotta sen, että kuntoutuksen tarpeessa oleva ei ole työkykyinen, eihän hän muuten sitä kuntoutusta tarvitsisi. Jostain se toimeentulo pitäisi kuitenkin saada, sillä kuntoutus on turhaa, mikäli kuntoutettava putoaa asunnottomaksi ja kuolee nälkään ennen kuin kuntoutus on tuottanut tulosta.

Jotain samaa näen tässä sossun touhussa. Ihmiselle annetaan niin vähän, että pysyy juuri ja juuri hengissä, mutta ei sitä enempää. Kaikki energia menee rahahuolten kanssa venkslatessa ja silti velkaantuu. Mitään energiaa ei jää siihen, että hoitaisi itsensä pois sieltä köyhyysloukusta. Eipä opiskeluun olisi kyllä varaakaan. Nykysysteemissä on kannattavampaa olla työtön kuin opiskelija.

Kyllä Suomeen pitäisi saada riittävä perustulo, jotta jokaisella ihmisellä olisi tilanteestaan huolimatta ainakin ruokaa kaapissa, ei tarvitsisi pelätä asunnottomuutta ja työtön voisi aloittaa opiskelut ilman, että tulotaso tippuu. Pitkäaikaistyöttömyys kuulemma selittyy pitkälti sillä, että ihmisillä on koulutus, mutta väärälle alalle. Mites korjaat tilanteen? Jos D:llä ei olisi minua, hänellä ei pakollisten menojen jälkeen jäisi rahaa ruokaan, eikä hänellä olisi varaa tavata lapsiaan. Välien katkaiseminen omiin lapsiin köyhyyden vuoksi olisi kyllä äärettömän surullista, varsinkin kun vasta äsken saatiin nuorimman lapsen kohdalla tapaamiset käyntiin hirveän oikeustappelun jälkeen.

Olen niin täynnä tätä opiskelua ja kituuttamista! Lähtisin riemusta kiljuen töihin, jos niitä löytyisi. Juttelin kaverin kanssa puhelimessa (onneksi puhelimessa sentään voi jutella vapaasti, kun puhelut kuuluvat kuukausimaksuun) ja hän totesi, että on todella vaikeaa saada motivoitua itseään tekemään opinnot loppuun tässä taloustilanteessa. Vaikka valmistuisi, töitä tuskin löytyy. Hän aikoo nyt jättää opinnot kesken ja mennä jonnekin paskaduuniin siihen asti, että alkaa näyttää siltä, että opintojen loppuun tekeminen voisi vaikuttaa työllistymiseen positiivisesti. Jos ei löydy paskaduuniakaan, hän voi aina tehdä opintojaan työttömänä. Sekin tarkoittaisi parempaa tulotasoa, kuin nyt opiskelijana.

Kun tänä aamuna sain tietää tästä sossun päätöksestä, motivaationi lähteä luennolle (varsinkin tuossa pakkasessa) romahti pohjalukemiin. Pääsin perille vartin myöhässä. Sen sijaan, että olisin keskittynyt kuuntelemaan, laskin paperin nurkkaan rahojani: Miten maksan nämä laskut, miten paljon sen jälkeen jää, onko minulla varaa käydä D:n luona kerran kahdessa viikossa vai onko se väli pakko venyttää kuukauteen. Tämäkö on sitä opiskeluaikojen lyhentämistä, mihin hallitus tähtää? Opiskelijoilla ei ole enää aikaa opiskella, kun kaiken aikaa pitää murehtia rahahuoliaan?

5 kommenttia:

  1. Muistan aikanaan kun minäkin parin vuoden aikana jouduin hakemaan toimeentulotukea suht tiuhaan kun itse opiskelin ja mies oli valtion kassalla ja meillä oli kaksi lasta. Silloin sossun laskuissa otettiin tuloiksi huomioon opintolaina HUOLIMATTA siitä että oliko sitä hakenut vai ei. Mutta kun sitten alatkin sitä lainaa maksamaan takaisin niin silloin sitä EI otettu huomioon menona!! Ainakin silloin 10 vuotta sitten. Ei siinä sossun touhuissa mitään järkeä ollut. Ja jumankauta sitä nöyryytystä kun piti mennä sinne toimistoon "kerjäämään" rahaa. Jossain vaiheessa onneksi se muuttui niin että ei tarvinut mennä fyysisesti paikanpäälle vaan riitti että toimitti hakemuksen kaikkine kopioliitteineen sosiaalitoimiston luukulla olevaan postilaatikkoon. En tiedä miten nykyisin...

    Mutta tsemppiä taisteluun!! Toivottvasti löydätte jonkin ratkaisun tai muuta ilmaantuu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, juuri näin skitsofreenistä se suhtautuminen opintolainaan on nykyäänkin. Ensin sitä pakotetaan nostamaan ja sitten sitä ei voi maksaa takaisin...

      Me sentään selvittiin ihan sillä, että vietiin lippulaput postilaatikkoon. Eihän niillä enää ole aikaa ketään tavata kasvotusten. Sieltä varataan aika siinä vaiheessa, kun on syöty kämpästä jo tapetitkin nälkäänsä. Silloin ne voi ohjata velkaneuvontaan.

      Toivotaan, että töitä ilmaantuisi, kun saan nämä opinnot pakettiin. :) Se helpottaisi jo kummasti. Koetan myös löytää sukulaisen, jolta saisi lainattua rahat autoa varten.

      Poista
  2. Eihän nuo varmaan ole tajunneet, että et ole siellä kirjoilla enää..?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun en ole koskaan kyseisessä asunnossa asunut... Ollaan asuttu yhdessä kaupungissa X, jouduttiin asunnottomaksi, asuttiin D:n vanhemmilla maalla, minä muutin opiskelupaikkakunnalleni, D kaupunkiin Y. Olen siis kirjoilla ihan eri kunnassa kuin D. En ymmärrä sossun logiikkaa.

      Poista
    2. Joopa joo :D Etteköhän valituksen jälkeen saa tuet molemmille erikseen.. jos ei oo tässä asiassa tullu lähiaikoina muutoksia.

      Poista

Luen jokaisen kommentin ja arvostan niitä, vaikka en aina vastaakaan. :)