18.1.2016

Liikunta ei ole ihmelääke masennukseen

Nyt löytyi Suomen Kuvalehdestä niin hyvä kirjoitus aiheesta, että linkitän ilman sen suurempia höpötyksiä: KLIK.

2 kommenttia:

  1. Tämä oli tärkeä artikkeli!
    Mua niin vituttaa nuo käypä hoidot masennuksen hoitamisesta liikunnan avulla. Mitä jos sairastuu liikuntaan, mitä jos pakenee tunteitaan todellakin siihen raskaaseen liikuntaan? Näin tein aikoinaan ja sairastutin itseni vakavasti. Hermosto huusi kuolemaa, mutta ainakin onnistuin pitämään masennuksen ja tunteet poissa. Kuinka monelle käy niin? Kuinka moni fitness-ihannoija suorittaa asiaa jotta muut asiat eivät pulpahtelisi pintaan, sitä mietin. Liikunta pahimmillaan voi olla hengenvaarallista. Uskon, että parhain tulos saadaan yhdistämällä terapia ja terapiaprosessin myötä liikunta sopivissa määrin, joskus tarvitaan myös lääkitystä hyvin ymmärrettävästi. Pelkkä liikunta ei missään nimessä ole apu masennukseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Komppaan vahvasti. Itellä vaadittiin vahva hoidollinen väliintulo, eli terapia, sairaalajakso, kolmiosainen lääkitys (rauhottavat, masennuslääkkeet, unilääkkeet), pitkä sairausloma... Ennen kuin sain toimintakyvyn sille tasolle, että jaksoin lähteä edes sille vartin lenkille. Tuntuu, että ihmisillä on todella monella yhä se käsitys, että masennus=paha mieli ja pitää vain ottaa itseään niskasta kiinni. Se, että mielisairaus voi invalidisoida tai viedä hengen on ilmeisesti liian vaikea ajatus.

      Poista

Luen jokaisen kommentin ja arvostan niitä, vaikka en aina vastaakaan. :)