4.2.2016

Lautasella on taas vähän liikaa

Sain nukuttua univelat pois. Sitten nukuin vitutusta pois. Luennolle pyöräillessä ahdisti. Aloin miettiä, mikä kaikki elämässäni on nyt pielessä:

- Rahahuolet: Nollille mennään joka kuu.
- Auto: siitä löytyi uusi vika.
- Yksinäisyys: Meinaan tulla mökkihöperöksi. Luennoilla ei hirveästi jutella.
- Mummon syöpä: En ole soittanut hänelle. Olen paska ihminen.
- Työttömyys: Vaikka saan kehuja hyvistä ideoistani ja sisällöntuotostani, töitä ei löydy.
- Ikävä: Dyykkarin masennus meinaa uusia. Hän on yksin kotona, paitsi silloin kun lapset ovat käymässä. Sossu pihtaa, narsisti-eksä on taas ruvennut lähettelemään viestejä. Järkeväkin eksä on nyt alkanut tekemään outoja. Plus työttömyys ja rahahuolet, rikkinäinen selkä, yleinen ahdistus. Enkä minä voi tehdä mitään, kun olen täällä.
- Kiire: Kaikki isot kurssit on laitettu alkamaan yhtä aikaa tammi-helmikuussa. Minulla on niin paljon tekemistä, etten pysy itsekään kärryillä siitä, mitä kaikkea olen unohtanut.
- Ruoka: Elän pikanuudeleilla ja soijarouheella, koska minulla ei ole keittiötä.
- Hygienia: En pääse suihkuun aina kun haluaisin, koska se on vuokranantajani asunnossa ja hänellä on kolme teini-ikäistä lasta.
- Vaatteet: Pitäisi ostaa uusia sukkia, koska vanhat on täynnä reikiä. En tiedä yhtään, missä tässä kaupungissa myydään urheilusukkia sopuhintaan. T-paidat on selästä puhki. Ei ole varaa ostaa uusia.

Pikkuasiatkin rupeavat stressaamaan, kun tuntuu etteivät nuo isot asiat etene, eivät sitten millään. Pitää yrittää tehdä hengitysharjoituksia. Läsnäoloharjoituksia. Ottaa yksi asia kerrallaan. Kyllä se tästä.

Onneksi toimintakykyni on terveen ihmisen rajoissa. Vaikka on stressiä, nukun sen 9 tuntia yössä ja jaksan taas. Saan päivässä aikaan hurjasti. Kun ahdistus alkaa nousta, syön. Auttaa kummasti.

Yritän muistuttaa itseäni niistä hyvistä asioista. Lukuvuoden opinnoista on puolet tehty. Kohta on kevät. En näe nälkää ja sain juuri raivostuttavan data-analyysin tehtyä, vaikka kone meinasi hyytyä kriittisellä hetkellä. Minulla on ystäviä, joille soittaa ja valittaa. Minulla on kaikki keinot ja taidot selvitä tästä tilanteesta.

Toivottavasti vuoden päästä voin katsella taaksepäin ja olla ylpeä siitä, kuinka selvisin. Toivottavasti vuoden päästä olen jo työelämässä.

8 kommenttia:

  1. Miten mä voisin sua auttaa! Haluaisin niin vaan tulla ja ostaa kauppakassillisen ruokaa ja viedä sut kirpparille ostaen vaatteita teille ja jotain lapsille. Ja koska omatkaan rahat ei aina riitä, voisin vaikka pienentää omia käyttämättömiä vaatteita.. Haluaisin niin auttaa sinua. Mutta ehkä edes ajatus lämmittää :) paljon voimia ja iso lämmin hali <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) Kiitos. Kyllä tää tästä. Ei me nälkään kuolla, vaikka kaupasta ei ihan kaikkea pystykään ostamaan. Kunhan nyt pysyis hommat kasassa niin, ettei tartte turvautua varasuunnitelma Ö:hön. :D

      Poista
    2. Hei! Jos on vielä jatkossa tiukkaa hakekaa ruoka-apua seurakunnalta! :) auttavat katsomatta katsomukseen

      Poista
  2. voimia, olen varma, että kaikki järjestyy <3 kunhan vaan muistat sen itsestäsi huolenpidon, et sairastu jaksamiseen.

    mitä lääkkeitä sulla on ollut käytössä? oletko kokenut niiden auttaneen, ja oletko itse selvitellyt lääkkeiden turvallisuutta? mulla on myös rankka hyväksikäyttötausta ja uskon, että käymällä ne asiat ja esim. poisoppimalla negatiivisuudesta itseä kohtaan masennus ja sosiaaliset ongelmat korjaantuisi, mutta nyt mulle kuitenkin kokeillaan voxraa. lääkkeet vaan vähän epäilyttää, eivät ne mennyttä muuta. ymmärrän, jos et jaksa tai ehdi vastata mutta kivaa jos ehdit :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. :) Kyllä tässä on taas pari päivää pidetty vapaata ja puhallettu tyhjää.

      Lääkitys mulla ajettiin alas samaan aikaan kun terapia loppui. Koin itse, että kun se oikea masennuslääke lopulta löytyi, siitä oli suuri apu. Se toimi kainalosauvoina niin kauan, että muut palaset mielenterveydestä loksahtivat kohdilleen (eli että ehdin terapiassa kohdata tarpeeksi monta sisäistä demoniani). Kolme vuotta mulla muistaakseni meni, ennen kuin aivokemia lopulta palautu normaaliksi. Sen jälkeen se on pysynyt normaalin rajoissa, vaikka elämä onkin koetellut.

      Ei ne lääkkeet mennyttä muuta, mutta ne voi tehdä nykypäivästä niin siedettävän, että sitä mennyttä jaksaa käydä läpi. Oon itse verrannut ahdistuslääkkeitä mielen buranaan: Burana auttaa pitämään toimintakykyä yllä fyysisestä kivusta huolimatta, ahdistuslääkkeet auttaa ylläpitämään toimintakykyä henkisestä kivusta huolimatta. Kumpaakaan ei kuulu syödä koko loppuelämää, mutta ne auttaa jaksamaan niin kauan, että se perimmäinen syy saadaan hoidettua.

      On mulla ollut myös huonoja kokemuksia lääkkeistä. Mulla aloitettiin uudelleen masennuslääkitys avioeron ja keskenmenojen jälkeen, mutta ne vain pahensi tilannetta. En ollut masentunut, vain tolaltani. Samaan syssyyn mulle määrättiin osastolla antipsykoottista lääkettä (risperidoni), kun puhuin osistani ja äänten kuulemisesta. Se oli ihan turha ja vain pahensi tilannetta, kun viestiyhteydet eri osieni kanssa katkesivat. Jos lääkärillä olisi ollut enemmän tietoa dissosta, hän tuskin olisi minulle tuota lääkettä määrännyt. Missään vaiheessa en sen suuremmin lääkkeitä googletellut. Luotin lääkäreitten ammattitaitoon.

      Olen ollut ilman säännöllistä lääkitystä vuodesta 2011 ja hyvin on mennyt. Tutuiksi tulivat:

      Ahdistus: Opamox, Temesta, Truxal
      Masennus: Mirtazapiini -- > Sertralin -- > Cymbalta -- > Venlafaxini (eli Efexor)
      Unettomuus: Tenox, Zopinox (eli Imovane)

      Masennuslääkkeitä käytiin siis läpi kolme, ennen kuin se oikea löytyi. Niin kauan kun ei tiedetä, mikä lääke toimii milläkin geeniyhdistelmällä, se kokeiluvaihe pitää vaan kestää. Toivottavasti saat toivomasi avun lääkityksestä! Yksin ne ei toimi, mutta niillä on paikkansa. :)

      Poista
    2. Jostain syystä seuraava kommenttisi katosi bittiavaruuteen, mutta ilmestyi kyllä s-postiini.

      Joo, ei ne masennuslääkkeet pistä aivoja lopullisesti sekaisin, jos ihminen ei niitä tartte (tai no, kuulemma joissain tapauksissa on ollut pidempiaikaisia vaikutuksia libidoon, mutta todennäköisyys on pienempi kuin lottovoitto). Sillon ne ei vaan tee mitään olon parantamiseksi. Jos ei ole kokemusta siitä, miltä tuntuu olla ei-masentunut, on lähes mahdotonta arvioida hyvin nykytilaa. Toiminnallisella aivokuvauksellahan saadaan selville, onko ihminen masentunut vai ei, mutta se on sen verran kallis tutkimus, että siihen lähetetään vain viimeisessä hädässä.

      Masennus heikentää aivojen tehoja, kun kaikki tehot ohjataan surraamaan ongelmien kimpussa niin, ettei keho ehdi levätä missään välissä. Lopputuloksena älyllinen suorituskyky laskee, oppiminen muuttuu lähes mahdottomaksi, havainnointikyky heikkenee... Ei oo kiva tauti se. Toivottavasti tilanteesi alkaa helpottaa ennemmin kuin myöhemmin. :)

      Poista
    3. kiitos jälleen vastauksesta :)

      joo, on se varmaan uskottava, että masennuslääkkeet on turvallisia käyttää. toi voxrakin on ilmeisesti amfetamiinijohdannainen, mutta ei se varmasti tarkoita, että sillä olisi amfetamiinin käytön vaikutukset aivoihin :D (eli pysyvää välittäjäaineiden sekaisin menoa jne.)

      psykologi sanoi mulle, että masennuspotilailla ei ole havaittu kognitiivisen kyvyn laskua, mutta en sitten tiedä mihin tuo perustui. olen uskotellut itselleni, että en ole yht' äkkiä tyhmentynyt vaan masennus vain vaikuttaa. toivottavasti jälkimmäistä, sen kanssa olisi helpompi toimia kuin oikean tyhmentymisen :D

      tsemppiä vielä uudemman kerran :)

      Poista
    4. Pistää sitä sitten suuhunsa mitä tahansa, kannattaa muistaa:

      1. Annos tekee myrkyn. On aivan eri asia syödä masennuslääkettä lääkärin ohjeen mukaan kuin vetää amfetamiinia kaksin käsin päihdekäytössä tavoitteenaan vain saada kuuppa sekaisin. Ja unohtaa sitten jossain vaiheessa, että tuli otettua jo ja ottaa lisää. Ja jos ei vielä maksa sanonut poks, niin ottaa seuraavana päivänä krapulaan. Ja sitä seuraavana. Ja kohta huomaa, ettei ole ollut vuoteen selvinpäin.

      2. Se, mistä aine on johdettu ei kerro sen turvallisuudesta mitään. Heroiini tuotiin markkinoille "turvallisena", koska se oli luonnontuote (oopiumiunikosta). Vastaavasti aspiriinin tie oli kivikkoinen, koska sitä valmistettiin synteettisesti hiiliteollisuuden jäteaineesta. Kuulostaa hyvin vaaralliselta ja epäluonnolliselta.

      Mulle on sanottu samaa, ettei älykkyystesteissä ole havaittu älyn heikentyneen, vaikka masentunut olisikin. Valitettavasti älykkyyttä osataan mitata vasta hyvin kapea-alaisesti, joten testit ei kerro kaikkea. Eihän se kuuppa toimi flunssassakaan täydellisesti, mutta vaikutus ei ole pysyvä.

      Poista

Luen jokaisen kommentin ja arvostan niitä, vaikka en aina vastaakaan. :)