20.2.2016

Roinakaaos

Vaatekaappiurakka käynnissä täällä opiskelupaikkakunnallani. Miten minulla on näin hirveästi huiveja? On huivi, jonka ostin kun kaveri sanoi sen olevan "niin sua!". Kyllähän minä sitä paljon aikoinaan käytinkin, mutta nyt se on kulahtanut, värit himmentyneet ja vain muistuttaa ihmisestä, joka ei enää pidä yhteyttä.

On huivi, joka kirkuu "laiminlyöjä!!". Ostin sen vain siksi, että sillä hetkellä kaipasin äitihahmoa elämääni. En ole koskaan pitänyt sitä. On huivi, jonka ostin vain siksi, että se oli niin erikoinen. Ei ole tullut käytettyä. On huivi, jonka ostin työhaastattelua varten, halusin näyttää ammattilaiselta. En ikinä oppinut käyttämään sitä, eikä se sovi yhteen minkään vaatteeni kanssa. Käytin sitä peittääkseni todellisen itseni, ettei minusta ajateltaisi pahaa. On huivi, jonka ostin "varalle", jos varsinainen käyttöhuivi onkin pesussa. On huivi, jonka ostin koska se muistutti niin paljon toista huivia, josta pidin. Huivi olikin ihan väärän kokoinen ja jäi käyttämättä.

Jostain syystä olen saanut päähäni, että hipillä pitää olla paljon huiveja. Käytän kahta talvella (kelien mukaan), yhtä syksyllä ja keväällä, kesällä hiusten peittona vaihtelevasti kolmea. En tarvitse kymmeniä huiveja mihinkään.

Minulla on kotona myös kasa meikkejä. Minulla, joka en koskaan meikkaa! Meikkasin aikoinaan juhliin, nyt on jäänyt sekin. Eksä halusi minun meikkaavan. Nyksä on iloinen, etten tuhlaa rahojani sellaiseen. Pitäisi hävittää nekin. Ei joka naisella tarvitse olla kasaa meikkejä todistamassa naisellisuutta.

Jahka pyykit ovat kuivuneet, heitän kaikki rikkinäiset paidat roskiin. En enää halua ahdistua siitä, otanko vahingossa päällipaidan pois kun on liian kuuma ja sitten takana istuvat saavat ihailla selkääni t-paidan läpi. Etsin netistä jonkun nettikaupan, jossa on jättiale ja tilaan ehjiä paitoja. Sama kohtalo on edessä alkkareilla ja sukilla. Jos olisi sitten edes yksi stressinaihe vähemmän.

Kaapista löytyi paljon sellaista, josta en ymmärrä, miksi raahasin sen tänne. Huivi, jota käytän vain bileissä. Takki, joka pitää silittää ennen käyttöä (Silitysrauta on D:llä). Koruja. Enhän minä käytä koruja, ellen ole hyvällä tuulella! Ja talvella korujen käyttö kutistuu minimiin (pitkät korviset + kaulahuivi = tuskaa). Täällä kaukana kaikesta en todellakaan halua koristautua. Samasta syystä olen tuonut kaikki sukkahousuni tänne aivan turhaan. Eihän minulla ole täällä hameitakaan!

Nyt olen ymmärtänyt, etten todellakaan halua tehdä vaikutusta täällä keneenkään. En ainakaan pukeutumisellani. Kunhan on vaatetta päällä sen verran, että ei jäädy ja on siveellinen. Haluan saada nämä opinnot vain kasaan, eikä siihen sisälly se, että miettisin miltä näytän, ennen kuin säntään ovesta ulos taas yhteen pakolliseen kokoontumiseen.

Otan nyt tavoitteeksi sen, että minulla on:
- riittävästi (ainakin viikoksi) sukkia, alkkareita, aluspaitoja, rintsikoita.
- riittävästi (ainakin viikoksi) päällipaitoja.
- sopivasti kausivaatteita, housuja, huiveja, ulkovaatteita.
- korjaan vain vaatteet, joiden korjaaminen kannattaa.

Jahka pääsen D:n luokse ja on taas aikaa, hävitän liian pienet alkkarit, aina valuvat sukat, nukkaantuneet vaatteet ja sitten lasken, kuinka paljon mitäkin perusvaatetta pitää ostaa lisää. Jos sitten ei enää tarvitsisi juosta ympäri kämppää etsimässä edes yhtä ehjää ja puhdasta paitaa itselleen, kun lapset ovat jo eteisessä kaikki toppavaatteet päällä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Luen jokaisen kommentin ja arvostan niitä, vaikka en aina vastaakaan. :)