11.2.2016

"Tuu kotiin!"

Näin unta.

Olin siskoni, Dyykkarin ja jonkun pariskunnan kanssa maaseudulla. Tutkimme jotain. Päädyimme kylään, jossa tie muuttui kahdeksi poluksi. Pariskunta lähti toista polkua, me muut toista. Paikallinen mies rupesi juttelemaan kanssamme. Hän kyseli, mitä siellä teemme ja kysyi, olemmeko tulleet katsomaan hautoja. D selitti jotain kartoittamisesta. Kuljimme polkua eteenpäin. Oli kesä, aurinkoista. Polun vieressä oli nurmen peittämiä kumpuja. Muistin kulkeneeni niiden ohi aiemminkin, en vain tiedä milloin. Toisessa unessa? Kysyin, mitäköhän mies oli tarkoittanut haudoilla. Siskoni ja D osoittivat kumpuja ja vastasivat: "Näitä". Vastustelin. Eihän ne voi olla. Siskoni kulki yhden haudan yli ja totesi vähän ärsyyntyneenä, että totta kai ne on.

Kuljimme tietä eteenpäin ja totesin, että niin, hautoja niiden on pakko olla. Joka kummussa monta arkkua, pinottuna vierekkäin ja päällekkäin. Multaa ja nurmea päälle. Yhden haudan päälle oli tökitty isoja nukkejen päitä. Jäin tuijottamaan sitä. Dyykkari, joka oli jo ehtinyt polun päähän, huusi minulle. Lähdin hänen luokseen.

Polku päättyi kahden haudan luo. Jostain syystä molempien päälle oli rakennettu puinen ulkohuussi. Hauta, joka oli kiinnittänyt D:n huomion, oli peitetty vhs-kaseteilla. Kasetit olivat siisteissä riveissä pystyssä niin, että niiden sisällön pystyi helposti lukemaan. "Hyviä leffoja," D kehui. Myöntelin. Paljon 80-luvun klassikkoja. Sisko meni haudan päälle rakennettuun ulkohuussiin. D lähti jo edeltä takaisinpäin. Jäin odottamaan siskoa. Jonkun ajan päästä selvisi, että sisko oli kadonnut. Oli ottanut huussin pohjasta laudan irti ja mennyt jonnekin. Lautaan oli kirjoittanut violetilla ja keltaisella liidulla toiveen ja piirtänyt auringon ja sydämen.

Aloin etsiä siskoa. Aiempi kyläläinen tuli auttamaan. Sisko löytyi hautojen viereiseltä jyrkänteeltä. Siellä oli nurmen peittämä tasanne, jonka vieressä avautui luola. Hän istui tasanteella keskellä leluja ja sanoin minulle: "Tule kotiin!" Huomasin puiset portaat, jotka veivät haudoilta alas tasanteelle. Luolassa oli paljon leluja. Paikka oli kuin joku ullakko. Siellä oli laatikoita, lipastoja ja koreja täynnä vanhoja leluja. Sisko sanoi iloisena, että täällä on näitä meidän vanhoja leluja. Hän kysyi että muistanhan minä ne. Katselin ympärilleni yrittäen löytää edes jotain tuttua. Vastasin siskolle, että totta kai minä muistan, vaikka kaikki ympärilläni näytti aivan vieraalta.

Paikallinen mies oli seurannut minua. Hän selitti säilyttävänsä täällä joitain omiakin tavaroitaan, viitaten seinän työkaluihin ja seinustan työpöytiin. Hän sanoi, että voimme viedä täältä omat roinamme, mutta hänen tavaroihinsa ei saa koskea. Katselin leluja ja totesin että joukossa oli sellaisiakin, että D:n lapset voisivat niistä pitää. Aloin etsiä katseellani jotain laatikkoa tai koria, johon voisin leluja kerätä. Valitsin yhden ja aloin täyttää sitä. Katsoin leluja epäuskoisena. Ei meillä tällaisia ollut. Nämä lelut olivat synkkiä ja vieraita. Joukossa oli poikien action-nukkeja, koiran puruleluja... Ajattelin, että koiran purulelu menisi ehkä D:n veljen koiralle. Otin senkin mukaan.

Sisko istui yhä siinä, missä aiemminkin. Hän näytti pettyneeltä kun en ollut tullut leikkimään hänen kanssaan, vaan olin suhtautunut leluihin kuin aikuinen. Hän yritti ehdottaa minulle mukaan otettavia leluja ja tarjosi minulle muovista mäyräkoiraa. Tartuin siihen, mutta se oli kivikova. Pudotin lelun kädestäni, kuin se olisi polttanut. "Ei tämä käy puruleluksi koiralle", totesin hänelle. Sisko suuttui ja alkoi mököttää.

Mies huomautti minulle, että en voi käyttää sitä koria, johon olin leluja kasannut, koska se on hänen. Ehdotin toista koria, joka oli vieressämme ja näytti selvästi vanhalta lelukorilta, mutta senkin suhteen mies oli epäileväinen. Tähän uni loppui.

Unessa oli paljon luopumisesta kertovaa: Lasten haudat kertoivat osistani, jotka ovat yhdistyneet minuun prosessini aikana. Niille ei ole enää tarvetta, ne on haudattu. Sekä minä että D olemme jättäneet teinivuotemme taaksemme viimeistään siinä vaiheessa, kun heitimme pois vanhat VHS-kasetit, joilla oli Jyrkin musavideoita ja muuta, joka silloin joskus oli merkityksellistä. Siskoni on paennut menneisyyteen ja haluaa ylläpitää siitä tietynlaista kuvaa. Minä näen menneisyyden itselleni vieraana paikkana. Elän nykyään tässä hetkessä. En enää ole lapsi. Lelut ovat D:n lapsia varten, joille olen turvallinen aikuinen.

En voi sille mitään, että siskoni haluaa pitää menneestä kiinni. Hänellä on oma matkansa kuljettavanaan. Minun polkuni vie muualle. Sisko on valinnut selviytymiskeinokseen alkoholin (mäyräkoiralelu), minä olen valinnut raittiuden ja asioiden kohtaamisen.

Ystäväpariskunta, joka lähti toista polkua, katosi metsään. Siinä missä minä tein päätöksen priorisoida valmistumiseni, vaikka se tarkoittikin asunnottomaksi jäämistä ja muuttoa D:n vanhemmille, ystäväni on nyt tehnyt päätöksen jättää opintonsa kesken ja lähteä töihin. Hänen tiensä vie tuntemattomaan metsään, minun tieni vie D:n luo.

Kuvaavaa oli myös se, etten löytänyt koria johon leluja kasata. Minulla ei enää ole tarvetta pitää menneestä kiinni, säilöä sitä jonnekin. Minä voin aivan vapaasti jättää sen sinne, missä se on ja jatkaa elämääni. Mies joka seurasi minua, yritti varmistaa sen, etten enää kuljettaisi tuota painolastia mukanani; etten antaisi siskoni ylipuhua minua. Vaikka unessa minua ärsytti, kun kaikki korit ja laatikot olivat hänen, nyt hereillä ymmärrän, että se oli tärkeää. Voin jättää siskoni, nuo lelut ja haudatut lapsiosani tuon miehen hoitoon luottavaisin mielin. Hän pitää niistä huolta.

3 kommenttia:

  1. Äärimmäisen mielenkiintoista. Unesi ovat todella puhuttelevia. Olet kovin viisas tulkitessasi niitä. Ihailen unenkäsittelytaitojasi!

    VastaaPoista
  2. Mitä ajattelet miehen työkaluista ja -pöydistä? Kuka unen mies on?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Unen mies on mun isä. Siis se ihanneisä, jonka mun lapsiosat on itselleen luonut kestääkseen sen, että mielensärkijä on olemassa. Niille oli kestämätöntä kohdata sekä se, mitä mulle on tehty, että se, että tekijä oli mielensärkijä. Tästä syystä ne kehittivät itselleen "oikean isin". Mielensärkijä on niiden mielestä joku aivan vieras, ei meille sukua ollenkaan.

      Annan osan itsestäni vaalia tätä ajatusta. Eipä siitä mitään haittaa ole ja jos se auttaa kestämään menneen, mikäs siinä.

      Poista

Luen jokaisen kommentin ja arvostan niitä, vaikka en aina vastaakaan. :)