5.3.2016

Uni pettämisestä

Tänään on ollut lepopäivä. Olen antanut alitajunnan työstää ja nukuin pitkään. Kävin vessassa. Menin takaisin nukkumaan.

Unessa olin nykyisen opinahjoni ulko-ovella. Tai huoneessa. Jossa kasvoi kukkia ja ruohoa ja aurinko paistoi. Mutta siinä oli seinät. Juttelin jonkun opiskelukaverin kanssa, kun nykyinen työparini käveli huoneeseen. Hän tervehti ja sanoi, että meidän pitää nyt työstää sitä ryhmätyötä, mistä oli puhe. Hän heitti päälleni peiton.

Menin kontilleni peiton alla. Jostain syystä työparini alkoi kaataa päälleni (tai siis peiton päälle) öljyä ja selosti hierovansa minua. Tämä kuulosti oudolta, mutta ok. Olen haaveillut hieronnasta jo pitkään, kun lihakset on aivan tukkojumissa.

Parini alkoi "hieroa" minua peiton läpi. Joku opiskelija huomautti ohikulkiessaan, että homma on aika tehotonta noin. Parini huomautti siihen, ettei hän uskalla koskea minua kuin peiton läpi, koska minulla on mies ja lapsia. Sanoin peiton alta, että eiköhän se hierominen hyödytä enemmän, jos sen peiton ottaa pois. "Okei," kaveri sanoi ja heitti peiton pois jalkojeni päältä. Hän alkoi hieroa pohkeitani.

Tästä eteenpäin homma alkoi mennä todella oudoksi ja eroottiseksi. Lopulta olin alasti (?) työparini tarkasteltavana. Hän selitti ottaneensa minusta kuvia ja halusi näyttää ne minulle. En ollut huomannut hänen ottaneen kameraa esiin aiemmin, mutta hänellä todella oli minusta kamerassaan kuvia ja jopa videonpätkiä. Videot olivat kuin pornoa: Keikistelin niissä ilman vaatteita, puhuin todella rivoja kaikesta, mitä haluan parilleni tehdä ja poseerasin aivan estoitta kameralle.

Olin kauhuissani. En muistanut tehneeni mitään tuollaista. Aloin melkein itkeä, kun ajattelin mitä Dyykkari tekee, kun saa kuulla tästä. Työparini totesi minulle, että "sinä se olit" ja vetäisi katosta roikkuvasta köydestä.

Lattia aukesi altani ja putosin roikkumaan pää alaspäin köysistä. Työparini huusi minulle "Ei saa rangaista itseään noin!!" Ymmärsin hänen viitanneen D:n pettämiseen ja avoimeen seksuaalisuuteeni toista miestä kohtaan.

Roikuin köysien varassa ja sinkoilin vasten katosta roikkuvia esineitä, jotka löivät ja hakkasivat kehoani joka puolelle. Yritin huutaa metelin yli jotain puolustautuakseni ja saadakseni hänet lopettamaan. Heräsin.

Tapasin unessani Leonardon, joka oli ottanut työparini muodon. Hän valitsi tämän hahmon, koska näin tällä viikolla työparini näyttelyn ja minulle selvisi, että hän on vapaa-ajallaan taiteilija. Leonardohan on osa, johon yhdistyvät luovuus ja vapaa leikki. Hän valitsi tämän osan myös varmistaakseen viestinsä perillemenon: En tunne mitään seksuaalista vetoa kyseiseen mieheen. Todellisuudessa työparini on niin naismainen, että jos haaveilisin seksistä hänen kanssaan, kuvittelisin hänelle vaginan.

Toinen hahmo unessani oli Itsetuho. Hän oli se avoimen seksuaalinen nainen, jonka näin digikameran näytöltä. Leonardo vihaa Itsetuhoa peittelemättä, mutta tässä unessa ne liittoutuivat näyttääkseen minulle jotain. Ne tarvitsevat apuani jonkun ongelman ratkaisemiseen. En vain vielä tiedä minkä.

Itsetuho on se osa, joka saa minut välillä puhumaan ääneen huomaamattani. "Haluan kuolla" on vaihtunut vähitellen "haluun nukkumaan"-hokemaan. Nyt nämä kaksi osaani ovat ilmeisesti löytäneet toisensa. Olen iloinen, että Itsetuho on vihdoin uskaltanut ottaa minuun yhteyttä vuosien kulisseissa roikkumisen jälkeen. Ehkä se vihdoin alkaa uskoa, että pärjään ilman itseni rankaisua.

Ratkaisua odottava ongelma saattaa liittyä osien yhteiseen pelkoon siitä, että sössin tulevaisuuteni tahallani: Teen hetken mielijohteesta jotain tyhmää. Nämä kaksi osaa haluavat aikuistua ja siihen ne tarvitsevat apuani. Niiden lukkiutuneet toimintamallit jotka kytkeytyvät päälle kun menen paniikkiin, pitää avata ja arvioida uudelleen.

Olen tietämättäni tehnyt töitä näiden osien vakauttamiseksi: Olen aloittanut en vain yhtä kirjaprojektia vaan useita. Useampi lastenkirja on valmis ja odottaa vain kuvitusta. Töihin liittyviä luovuutta vaativia projekteja on käynnissä yksi isompi tai viisi pientä, ihan miten haluaa laskea. Leonardo on päässyt toteuttamaan itseään ja luottamus on kasvanut puolin ja toisin kun tuloksia on kehuttu. Leo melkein halkesi onnesta, kun huoneellinen kollegoja kehui yhteen ääneen tuotoksiani. (Toki se kertoi asiasta minulle vasta nyt, etten vain olisi näyttänyt tätä ulospäin. Ylpeys on synti, kuten joku lapsiosa tukevasti ilmoitti. Ja itsetyytyväisyyden näyttäminen on vaarallista, henkäisi toinen.)

Itsetuho on alkanut luottaa minuun kun olen osoittanut selviäväni hankaluuksista huolimatta: Ruokaa on saanut aina kun on nälkä tullut, rahat ovat riittäneet, olen ehtinyt jokaiseen bussiin ja junaan joihin on pitänytkin, olen saanut elämäni turvalliseksi ja järjestykseen niiltä osin kun se on mahdollista. Tälle osalle on ollut tärkeää nähdä se, että opiskelukaverini ovat alkaneet kääntyä puoleeni ongelmissaan. Minua pidetään luotettavana yhteistyökumppanina, joka osaa pitää koko ryhmän aikataulussa ja huolehtii, että hommat jakautuvat tasaisesti, kaikki osa-alueet tulevat tehdyksi ja lopputulos täyttää opettajan vaatimukset.

Itsetuholle ovat olleet tärkeitä myös ne pienet asiat, joita olen tehnyt terveyteni suhteen: ksylitolipastillien syöminen ruuan jälkeen, hammaslääkärin varaaminen, itseni suojelu homealtistuksilta, säännöllinen syöminen, siivoaminen ja yleinen hygieniasta huolehtiminen.

Itsetuhon itsetuhoisuuden väheneminen näkyy konkreettisimmin vaatekaapissani: Kaikki musta on katoamassa elämästäni. Suruaika on ohi.

2 kommenttia:

  1. Mahtava juttu! Hienoja oivalluksia. -p

    VastaaPoista
  2. Isoja, tärkeitä oivalluksia totisesti! Hienoa sinä!

    VastaaPoista

Luen jokaisen kommentin ja arvostan niitä, vaikka en aina vastaakaan. :)