7.4.2016

Työstöä

Alitajunta surraa, vaikka elämässä vaikeaa onkin. Olen nyt todennut eläneeni avioliittoni lopulla/avioeron aikaan teini-iän seksuaalikehityksen läpi. Siihen kuului paljon turvallista haaveilua, seksuaalisuutensa tutkimista erilaisten kuvitteellisten tarinoiden kirjoittamisen kautta, videoiden katsomista. Aloin kulkea silloisen aviomieheni kanssa käsi kädessä.

D:n kanssa olen sitten kulkenut pussailuvaiheen ja hän pakotti minut pohtimaan sitä, mistä tykkään ja mistä en. Ja kuitenkin olen harrastanut seksiä teinistä asti! Olen todellakin mennyt latvasta puuhun, vaikeimman kautta.

Luulen, että näkemäni painajainen liittyi tähän uneen. Vaikka minulle tehtiin väkivaltaa ja se tavallaan "irrotti" seksuaalisuuteni minusta, tässä ja nyt haluan vahvasti liittää tuon osan takaisin itseeni. Mutta se on vaikeaa suhteessa, jossa toinen osapuoli on niin haavoilla, ettei uskalla ottaa rakkautta vastaan ja toinen osapuoli on niin rikki, ettei uskalla ottaa hellyyttä vastaan (Se on kuitenkin juoni!).

Tuntuu, että minua testataan jatkuvasti tässä suhteessa. Ystäväni tukevat minua, kun esittelen suunnitelmiani työelämää varten, jutellaan erilaisista projekteista ja saan tsemppiä. Kun kerron asioista D:lle, hän pelkää niin paljon sitä, etten koskaan saa töitä kun olen liian "vaikea" tai uudistushaluinen, että torppaa kaikki ideani. Hänen on vaikea luottaa siihen, että osaan hommani. Minun on yhä vaikeampi ylläpitää omaa uskoani omaan ammattitaitooni, kun kotona saa kylmää vettä niskaansa. Olen yrittänyt miehelle puhua siitä, että tukisi minua. Hän yrittää, muttei osaa, riitelemme taas.

Tarvitsisin sitä, että joku ulkopuolinen kehuisi minua, kun en vielä itse osaa. Tartun työharjoittelussa selkeään epäkohtaan, jonka havaitsin, puitiin asiaa läpi ja sovittiin jatkoselvityksistä työpaikalla. Olin tyytyväinen. Tulin kotiin ja yritin saada kehuja. Köyhää oli. Miten sitä oppisi kehumaan itse itseään sen sijaan, että yhä odottaa isiltä sitä kiitoksen sanaa?

Kun makasin kuumeessa sängyssä ja D kävi aina välillä ovella tekemässä oloni entistä surkeammaksi sen sijaan että olisi tuonut minulle juotavaa tms., tein päätöksen. Tässä suhteessa en tule tekemään yhtäkään lasta tämän miehen kanssa. Olkoonkin, että se saattaa tarkoittaa sitä, etten koskaan saa lapsia. Eipähän tarvitse säästää omia lapsuuden valokuviaan tai muita tavaroita, jotka on ajatellut jättää jälkipolville. Jos mies ei kestä sitä, että olen flunssassa, en halua käydä läpi raskautta ja synnytystä hänen kanssaan.

3 kommenttia:

  1. Vedät rajoja terveellä tavalla. Jos mies ei kestä stä, että olet flunssassa, sinun ei itsesi takia pidä edes lähteä käymään läpi raskautta, synnytystä saati vanhemmuutta. Erittäin hyvä rajan vedon ensiaskel sinulta siis tämä viimeisin päätös. Hienoa sinä!

    VastaaPoista
  2. Oletko varma siitä, että tuossa suhteessa pysyminen edistää hyvinvointiasi? Jos et - lähde.

    VastaaPoista
  3. näin ulkopuolisen (tosin blogiasi alkuajoista lukeneen) korviin kuulostaa oudolta, että pidät ennemmin kiinni parisuhteesta kuin haaveesta perustaa oma perhe. olet mahtava, älykäs, empaattinen ja upea yksilö, löydät kyllä sen, joka sua tukee ja jonka kanssa saat kaiken josta olet haaveillut. minäkin löysin, vaikka pitkään luulin sen olevan täysin mahdotonta.

    VastaaPoista

Luen jokaisen kommentin ja arvostan niitä, vaikka en aina vastaakaan. :)