17.5.2016

Ahdistaa

Ahdistaa huominen tentti. Tuntuu, että mitä enemmän luen siihen, sitä vähemmän päähäni jää. Sekin mikä eilen tuntui ihan selvältä, on nyt yhtä usvaa. En jaksa uskoa, että tentti voisi olla niin helppo, kuin tenttikirjan perusteella voisi päätellä. Pelkään sen olevan niin vaikea, etten saa sitä läpi. Ja mitä sitten? Uusinta? Missä välissä? Miten? Aika loppuu!

Ahdistaa loputtomilta tuntuvat velvollisuudet. D ei kanna vastuuta mistään. Hän on jättänyt laivan tuuliajolle ja odottaa silmät ummessa haaksirikkoa. Minä yritän hokea, että myrsky on väistymässä ja satama on ihan lähellä.

Pitäisi vain nyt jutella lapsen äidin kanssa. Haluan viimeiseen asti välttää tilanteen, että lapsi linnoittautuu syntymäpäivänsä jälkeen meille ja kieltäytyy lähtemästä. Äitinsä tulee hakemaan. Isänsä yrittää raahata autoon. Poliisit sotketaan hommaan. Lastensuojelu sotketaan soppaan. Lapsi karkaa.

Ei ole lapsen etu se, ei.

Pitäisi jutella lapsen kanssa. Todistuksen numerot ovat syöksykierteessä. Pitäisi saada selville, onko lapsi itse tyytyväinen tilanteeseen, haluaako muutosta. Voin antaa kesällä tukiopetusta, mutta jos lapsi ei halua oppia, se on ihan yhtä tyhjän kanssa. Sama juttu painon kanssa. Jos lapsi ei halua siihen muutosta, olkoon. Pitäisi myös jutella tuosta muuttamisesta. Olla aikuinen ja selvittää, miksi haluaa muuttaa. Hyvä on, on halunnut isälleen niin kauan kuin minä tiedän, mutta en tiedä vastausta kysymykseen "miksi?". En tiedä, tietääkö lapsikaan. Pitäisi osoittaa se, mitä muuttaminen tarkoittaisi käytännössä. Kysyä sen jälkeen, vieläkö haluaa muuttaa. Neuvotella säännöt selviksi. Meillä on ihan eri säännöt kuin äidin luona. Meillä ei ole viikottaista karkkipäivää, meillä on rajat karkin ostolle, omia rahojaan ei saa käyttää ihan miten tahansa. Meillä on kännykät yöllä telakassa, öisin ei olla koneella, netti ei toimi öisin. Haluaako oikeasti muuttaa paikkaan, jossa salaattia on joka aterialla, jossa on pakko käydä ulkona päivittäin ja jossa pidetään läksypiiri joka ilta?

Jos lapsi muuttaa meille, pitäisi löytää jostain 500 e huoneensa kalusteisiin. Ne rahat pitäisi repiä sossusta. Jos lapsi muuttaa meille, pitäisi sopia huoltajuudesta (nyt äidillä), elareista, lapsilisistä, tapaamisista. Jos lapsi muuttaa meille, mutta huoltajuus ja elarit jäävät äidille, iskee konkurssi. Plus jokainen lippulappu pitäisi sitten kierrättää äidin kautta. Hermo siinä menisi.

Mutta äiti on kontrollifriikki, joka haluaa hallita kaikkea.

Inhoan tällaista. Ensin mies hokee, että hän hoitaa, älä änge tähän. Sitten jättää kaiken tuuliajolle, jättää vastuun lapselle ja odottaa, että eksä ratkaisisi kaiken paremmin kuin hyvin.

Nyt meille selvisi, että lapsi on ollut tukiopetuksessa tänä lukuvuonna. Missä aineissa, miten paljon ja mistä lähtien ei ole vieläkään tiedossa. Aarhg. Ja minä olen mennyt sanomaan lapselle, että hän pääsee vaikka lukioon, jos haluaa. Sitten tuo tuo kuutosia näytille ja odottaa kehuja. Ei kulta rakas, näillä ei päästä yhtään minnekään. Sinä olet alisuoriutuja. Haluatko oikeasti näin kostaa äidillesi sen, ettet saa olla isän kanssa niin paljon kuin haluaisit? Koulun sössiminen sattuu eniten omaan nilkkaan.

Mutta missä hiton välissä minä ehtisin tehdä tälle asialle jotain!!! Nytkin olen toisella puolella Suomea jonkun hiton tentin takia, joka ei voi mennä läpi! Näen lasta seuraavan kerran kesälomalla. Hitto. Tämä olisi pitänyt käsitellä jo talvilomalla. Viimeistään pääsiäisenä. Mutta eksä esti molemmat. Huoh.

1 kommentti:

  1. Kuulostaa pahalta tuo lapsen tilanne. Toivottavasti selkenee. Hän saattaa haluta "kostaa", ettei saa nähdä isäänsä, tai häntä saatetaan esimerkiksi kiusata koulussa. Asiat saattavat olla lapselle myös niin ahdistavia, että hän ei osaa tai halua vastata kysymykseen "miksi". Tiedän tämän siksi, että olin itse lapsena sekä koulukiusattu, että vanhempieni erokriisin keskellä. Pakenin todella eskapistisesti omiin maailmoihini, enkä osannut vastata kysyessä yhtään mitään. Jotkut aikuiset (esim. isäni uusi vaimo) yrittivät puhua ja kysellä, mutta koin aikuisille puhumisen niin ahdistavaksi, että en senikäisenä yksinkertaisesti vain osannut tai pystynyt. Asiat hävettivät ja ahdistivat ja olivat pelkkä sanaton musta möykky pään sisällä. Opin käsittelemään asiat vasta aikuisena terapiassa. Toivon, ettei kyseinen lapsi ole yhtä lukossa, mutta valitettavasti niinkin saattaa olla. Jaksamista tilanteeseen kuitenkin!

    VastaaPoista

Luen jokaisen kommentin ja arvostan niitä, vaikka en aina vastaakaan. :)