16.5.2016

Tärisemisen hyödyt

Kävin taas hammaslääkärissä. Puudutus ei toiminut niin hyvin kuin piti. Sattui. Ynisin sen verran, että hl tajusi lopettaa poraamisen. Aloin täristä kipua ulos. Hoitaja huolestui: Voinko pahoin, sattuuko paljon. Kerroin täriseväni helposti, jos sattuu. Ei okseta, ihan hyvä olo. Laitettiin lisää puudutusta ja odotettiin, että tärinä lakkasi. Sitten jatkettiin. Hammas oli niin ärtynyt ja kipeä, ettei vielä voinut laittaa lopullista paikkaa. Oli pakko laittaa lääkepaikka, jotta hermo rauhoittuisi. Samaa hammasta pitää siis operoida vielä uudelleen. Onneksi lääkäri oli hyvin empaattinen ja kivun jatkohoito hoidettiin hyvin.

Täriseminen teki kipuni muille näkyväksi ja he pystyivät auttamaan minua. Jos olisin vain purrut hammasta ja ohittanut kipuni, olisin jäänyt ilman tätä apua. Olisin kokenut kipua turhaan, ruvennut ehkä pelkäämään hammaslääkäriä, jättänyt loput reiät korjauttamatta. Mutta nyt olikin sitten hyvin turvallinen olo, kivusta tuli helpompaa kestää ja loppujen lopuksi nyt olen kivuttomampi hampaiden osalta kuin kuukausiin.

Olin pahoillani hampaani puolesta, etten ollut tajunnut miten paha sen tilanne oli. Hl totesi, että hammas oli nyt pakko hoitaa, myöhemmin olisi jouduttu juurihoitoon tai poistamaan hammas. Koska muut hampaat olivat kipuilleet enemmän, en ollut itse edes huomannut tätä reikää. Soimasin itseäni siitä, etten ollut huolehtinut hampaistani ja nyt jouduin käymään läpi tällaista.

Apteekin kautta kotiin ja nukkumaan. Annoin itseni levätä koko päivän. Huomenna sitten opiskelujuttuja. Lepo tuli todellakin tarpeeseen, sen verran rankkaa poraaminen oli. Kehuin itseäni siitä, että annoin itseni täristä. Ennen en olisi uskaltanut tai olisin hävennyt tärinää. Onneksi enää ei tarvitse.

7 kommenttia:

  1. Voiko dissosiaatiohäiriöstä parantua täysin vai onko sen kanssa vaan opittava elämään?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä minä koen siitä parantuneeni. Vaikka eihän se ole tarkalleen ottaen sairaus, vaan häiriö. Kyllä dissoilu muistuttaa itsestään stressitilanteissa ja unissa, muttei enää rajoita arkielämää tai elämästä nauttimista.

      Paraneminen vaatii monta asiaa. Pelon kohtaamista. Häpeän kohtaamista ja sen siirtämistä omasta niskasta tekijöille. Itsensä hyväksymistä. Sitä, että antaa itselleen anteeksi sen, että oli niin heikko. Sitä, että oppii elämään dissosatiivisten osien ja oireittensa kanssa. Oppii ymmärtämään niitä ja niiden taustasyitä. Itsetuntemus kasvaa. Oppii pois tuhoisista käyttäytymismalleista ja traumojen toistamisesta, oppii rakentavampia ratkaisumalleja. Löytää elämäänsä hyviä ihmisiä, suunnan, korjaavia kokemuksia.

      Ei se ole helppo tie, mutta se on mielestäni täysin mahdollista.

      Poista
    2. Ok, kiitos vastauksesta! Mua kiinnostaa paljon lukea sun toipumisesta, saan samalla itsellekin työkaluja... Mitä tarkoitat traumojen toistamisella? Ja Mikä on
      paras tapa kohdata niitä pelkoja? --tsemppiä sulle, oot urhea nainen!

      Poista
    3. Traumojen toistaminen = luo uudelleen traumatisoivan tilanteen ja yrittää ratkaista sen. Homma ei toimi, koska ratkaisua yrittää yhä traumahetken taidoilla (yleensä lapsen kyvyillä). Tarvitaan terapeuttia antamaan uusia toimintatapoja, jotta kierre saadaan poikki. Esimerkkinä trauman toistamisesta on raiskatun käytös, jolla hän yhä uudelleen altistaan itsensä raiskauksen uhalle. Toinen esimerkki on parisuhdeväkivaltaa kokoenut, joka valitsee aina uuden väkivaltaisen puolison.

      Paras tapa kohdata pelkojaan on ymmärtää, mikä on pelon tehtävä. Kun ymmärtää, että pelon tehtävä on suojella sinua ja sen takana on lapsi, joka on hyvin peloissaan, pelko hälvenee. Muista, että mikään muisto - on se sitten kuinka hirveä tahansa - ei voi sinua tuhota. Se on vain ajatus. Selvisit siitä, kun se tapahtui, selviät kyllä muistostakin. :)

      Poista
  2. Ps.sulla tuntuu olevan niin paljon tietoa ja kokemusta että voisit kirjoittaa selviytymisoppaan ks.häiriön kanssa kamppaileville. Mielellään luen postauksia aiheesta... Häpeä on kans tosi voimakas tunne, ja joskus pelkoakin vaikeampi...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Jos vain ois aikaa...!

      Häpeän hiekkalaatikko -harjoitus auttoi itsellä. Eli kuvittele, että istut hiekkalaatikossa. Siinä on niin paljon hiekkaa kuin kannat häpeää. Sitten kuvittele kaikki pahantekijäsi viereiseen hiekkalaatikkoon. Siinä laatikossa on niin paljon hiekkaa kuin he kokevat häpeää. Rupea sitten lapioimaan hiekkaa omasta laatikostasi heidän laatikkoon.

      Ensimmäisellä yrityksellä en pystynyt edes kuvittelemaan ensimmäisen lapiollisen heittämistä, mutta lopulta koitti päivä, jolloin laatikkoni oli tyhjä. Voimia sinulle prosessiin!

      Poista

Luen jokaisen kommentin ja arvostan niitä, vaikka en aina vastaakaan. :)