1.6.2016

Minulla on työpaikan avaimet

Tätä ei ole tapahtunut sitten teini-iän kesätyön: Minulla on työpaikka, jonka oveen minulla on avain. Töiden piti alkaa vasta elokuussa, mutta kun kävin työpaikalla pyörähtämässä ja hoitamassa paperijuttuja, yksi kollega vetäisi hihasta ja kysyi, olisiko minulla kokemusta työtehtävästä x. Olihan minulla. Joten pääsen nyt hoitamaan tätä hommaa kesäkuun puolivälistä. Työmäärä on niin pieni, että voidaan puhua taskurahoista, mutta tuleepahan tutustuttua paikkoihin jo ennen syksyn "tositoimia". Plus tulee ylläpidettyä tätä osuutta omasta osaamisestaan.

Työporukka vaikuttaa todella mukavalta. Vaikka pyörähdin paikalla uuvuttavan projektin loppumetreillä, ihmisillä oli aikaa minulle ja halua esitellä paikkoja. Vaihdeltiin yhteystietoja, että voin sitten kysellä, jos tulee tenkkapoo. Minulla ei ole vain yhtä, vaan peräti kolme mentoria käytettävissäni.

Siitä olen vähän huolissani, että miten laajaksi tehtäväkenttäni vielä kasvaakaan, kun tunnun olevan nakkimagneetti. Ensin piti olla perustehtävien lisäksi vain yksi nakki, nyt niitä on jo kolme. Jokainen tietty kasvattaa palkkaa, mutta jaksaminen huolestuttaa. Ensi syksynä pitää opetella kokonaan uusi organisaatio, henkilökunnan nimet, paikalliset toimintatavat... Soveltaa omaa tapaa tehdä asioita käytännössä, tutustua asiakkaisiin, yrittää jopa muistaa nimiä ja yhdistää niihin naamoja.

Minulla tulee olemaan johdettavanani kaksi porukkaa, jotka pitäisi saada toimimaan yhdessä. Onneksi ainakin toista on kehuttu hyvin itseohjautuvaksi ja toimivaksi. Siitä toisesta en vielä tiedä mitään.

Sitten se kaikki aikuisuus, jonka työpaikka tuo mukanaan: Pitää opetella ajamaan töihin joka aamu ja sieltä pois. Huolehtia syömisestä, jaksamisesta. Oppia jättämään työt työpaikalle, opetella ajankäyttöä. Rahankäyttö. Saanko pysyttyä suunnitelmissani, vai sorrunko shoppailemaan?

Ensi syksyn työtehtävistä tiedän myös sen, että hyppään mukaan heti yhteen isoon projektiin. Vastuuhenkilönä tähän asti toiminut lähtee pois ja hänen tilalleen nousee aiemmin firmassa ollut, jonka pitäisi siis handlata homma. Kun tulin käymään, hän esitteli homman nykytilaa käytännössä ja aika kaoottiselta vaikutti. Eli pitäisi tähänkin ehtiä sitten perehtyä. Onneksi tuo on ajallisesti hyvin rajattu homma, joten ei nielaise koko syksyä.

Kaiken kaikkiaan olo on kuitenkin hyvin luottavainen. Tiedän selviäväni. Se tulee olemaan rankkaa ja raskasta, mutta myös innostavaa ja mielenkiintoista. Ensi jouluun mennessä olen paljon parempi työssäni kuin nyt.

1 kommentti:

  1. olen niin iloinen sun puolesta :) kannattaa myös opetella sanomaan ei, vaikka se olisikin vaikeaa! tsemppiä <3

    VastaaPoista

Luen jokaisen kommentin ja arvostan niitä, vaikka en aina vastaakaan. :)