14.6.2016

Väsy

Olen väsynyt. Tuijotan kirjapinoa ja tiedän, että viimeinen palautuspäivä tehtäville on torstaina. En vittu jaksa. Olkoon. Palautan myöhässä, rukoilen armoa myöhemmin. Nyt on ihan liikaa mielen päällä. Lasten kesälomat, mummon sairaalareissu, sukulaisten tapaamiset. Yksi suosikkisukulaiseni on laihtunut kilotolkulla. Ennen niin terve ja elinvoimainen ihminen näyttää nyt vanhukselta.

Liikaa. Ihan liikaa. Nukun yöni sohvalla ja syön karkkia ruuaksi. Annan itseni olla.

Minulla on nyt puoliso, joka ei voi elää ilman minua. En tiedä, onko se hyvä vai huono juttu. Eksäni oli elättäjäni, poikaystäväni oli kapinakeino. Nyt on ihminen, jota pidän pystyssä. Hän on ansiostani parempi ihminen. Hän sanoi suoraan, että ilman minua hän ei olisi jaksanut pitää lapsistaan kiinni. Hän olisi antanut olla, vajonnut sängyn pohjalle, lakannut tapaamasta. Yksin hän ei olisi jaksanut taistella oikeudessa tapaamissopimusta, ei vaatia järkeä älyttömiin elareihin.

Kuka pitää minua pystyssä? Miehellä on loistava kyky lietsoa minut pois tolaltani. Osin hän tekee sitä huomaamattaan, osin saadakseen huomiota. Me kuollaan nälkään, saadaan häätö ja hän lähtee sillan alle asumaan katuojaan. Puolet ajasta en tiedä, onko hän tosissaan vai onko tämä sitä hänen mustaa huumoriaan. Olkoon..

Keskityn nyt itseeni. Siihen, että saan opinnot kasaan. Menköön kaikki muu hornaan.

Ps. Vasta nyt keväällä D kiitti minua siitä, että vein hänet ensiapuun sen hänen itsemurhayrityksensä jälkeen. Se ja myöhempi ambulanssin kutsuminen osoittivat hänelle, että nyt menee liian kovaa ja että hänestä välitetään. Se syöksykierre, johon hän oli putoamassa, katkesi. Jos en olisi silloin hakenut hänelle ammattiapua, hän olisi juonut itsensä hengiltä.

1 kommentti:

  1. voi kulta... kuka huolehtii sinusta?? olet ansainnut sen. tietysti itse itsestäsi, mutta entä vastavuoroisuus? en tarkoita pahaa, tuntuu vain kurjalta lukea tällaisia postauksia.

    VastaaPoista

Luen jokaisen kommentin ja arvostan niitä, vaikka en aina vastaakaan. :)