18.9.2016

Miksi masentunut ei jaksa

Kun ihminen kohtaa kerta toisensa jälkeen ylitsepääsemättömiä tilanteita, hän väsyy. Ei vain fyysisesti, vaan myös henkisesti. Aivot väsyvät yrittäessään löytää ratkaisua tilanteessa, jossa on vain huonoja vaihtoehtoja. Unen laatu kärsii. Syvä uni korvautuu REM-unella, kun aivot pyrkivät löytämään ulospääsyn. Unissa käydään läpi ja hylätään vaihtoehto toisensa jälkeen. Väsymys lisääntyy, vaikka nukkuu enemmän. Lopulta ei tee mieli kuin nukkua. Syy on yksinkertainen: Vaikka kuinka nukkuu, aivot eivät lepää. Kuona-aineet huudotaan aivoista juuri syvän unen aikana. Jos syvää unta ei saa, aivojen huoltokatko jää tapahtumatta.

Aivot pyrkivät suojelemaan itseään. Ne ovat elin, joka haluaa pysyä elossa. Kun niihin valvomisen myötä kertyy kuona-aineita, ne haluavat poistaa ne. Ja koska väsyttää, aivot yrittävät minimoida uudet ponnistelut. Aivot alkavat asettaa etusijalle nopeaan palkkioon johtavat toiminnot: Karkkia ruuaksi, sänkyyn jääminen töihin tai opiskelemaan lähtemisen sijaan, päihteillä pää sekaisin.

Koska aivot haluavat vain a) levätä toipuakseen ja b) ratkaista ongelmasi, ne muistuttavat kaiken raskaudesta. Se on keino varmistaa, että lepäät. Eli kun alat miettiä ruokaa, aivot ehdottavat pitsan tilaamista tai einesaterian lämmittämistä, koska se vaatii vähiten ajattelua. Sitten voi taas vajota vällyjen alle ja antaa aivojen ruksuttaa kaikkien ongelmiensa kimpussa.

Siksi keittokirjaan tarttuminen muuttuu mahdottomaksi tehtäväksi. Aivosi käyvät läpi kaiken mahdollisen aiheeseen liittyvän. Jos tarttuu keittokirjaan, pitää valita resepti. Pitää miettiä, mitä haluaa tänään syödä ja mitä ruoka-aineallergioita olikaan. Mistä ruuasta piti, mitä aineksia on, pitääkö käydä kaupassa. Jos keittokirjaan pitäisi tarttua siksi, että pitäisi tehdä elämäntaparemontti, aivot muistuttavat kaikista loputtomista vaiheista, jotka päätökseen liittyvät. Koska aivojen akut ovat jo valmiiksi punaisella, ne suosittelevat pitäytymistä helpoimmassa vaihtoehdossa. Joskus se on, että maataan niin kauan, että nälältä ei saa enää nukuttua ja sitten käydään hakemassa pitsa. Tai karkkipussi.

Mutta kun ongelmat ovat ylitsepääsemättömiä, eikä uni palauta, tämä järjestelmä ei toimi. Ongelmien pyörittely vain pahentaa tilannetta.

Miten noidankehästä siis pääsee ulos? Toiminnan kautta. Puhuu ongelmistaan toisen ihmisen kanssa, joka on nukkunut riittävästi ja jonka aivojen akut ovat vihreällä. Hän voi auttaa ratkaisemaan ongelmia tai ainakin näkemään ne eri valossa. Pyytää apua. Valitsee yhden ongelman kerrallaan ja tekee sille jotain. Apuna voi käyttää esimerkiksi sovellusta: KLIK (englanniksi).

Myös itsensä pakottaminen kävelylle voi auttaa, koska fyysisesti väsynyt keho pääsee varmemmin syvään uneen. Tietoisuustaitojen opettelu, eli ajatusten ohjaaminen nykyhetkeen, auttaa pysäyttämään aivojen "ongelmien pureskelun". Stressihormonien hajottaminen tärisemisen avulla ja ylipäätään kaikki, mikä auttaa rentoutumaan, auttaa myös. On hyvä keskittyä myös siihen, mikä on hyvin, jotta saisi suunnattua ajatuksensa edes ajoittain muualle kuin ongelmiinsa.

Jos on masentuneen läheinen, kannattaa muistaa, että sairastunut ei pysty tahdonvoimallaan muuttamaan aivojaan levänneiksi. Joskus tarvitaan lääkitystä auttamaan aivoja rauhoittumaan ja lepäämään. Joskus tarvitaan terapiaa tai muuta apua ongelman alkusyyn purkamiseksi. Lepo, riittävä ruoka ja itsestään huolehtiminen toimivat kyllä, kunhan on kärsivällinen. Aivot palautuvat hitaasti, varsinkin jos ne ovat piiputtaneet punaisella vuosikausia.

10.9.2016

Painajainen

Näin unta, jossa olin taas lapsi. Ensin mielensärkijä raiskasi minut, sitten hän heitti minut kuin räsynuken ukilleni. Ukkini oli unessa aivan erilainen kuin millaisena hänet muistan. Hänellä oli samanlainen ilme kasvoillaan kuin mielensärkijällä. Unessa ukkini raiskasi minut mielensärkijän naureskellessa vieressä. Laiminlyöjä itki jossain. Yritin päästä hänen luokseen, mutta olin jumissa tässä limbossa.

En tiedä, mistä näitä unia nyt nousee. Tietoinen mieleni askartelee töiden parissa liikaakin. On ollut hirveästi uutta opittavaa, uusia asioita, uusia ihmisiä. Ehkä on hyvä merkki, että kaiken alla ehtii muhia myös näitä vanhoja juttuja.

Uni ei tuntunut ahdistavalta. Koin sen aikana  pikemminkin ihmetystä ja olin huolissani laiminlyöjästä ja mummosta. Koin vihaa heitä kohtaan. Heräsin.

6.9.2016

Köyhyys on rahan puutetta

Lisää asioita, joita parantunut tulotaso on saanut aikaan:

Kaupassa tulee käytyä useammin, kun kaupassa käyminen ei enää vituta.

Dyykkarille on nyt ostettu uusia vaatteita sen verran, että enää ei tarvitse parsia neljättä kertaa hajonneita alkkareita. Ei enää t-paitoja, joiden kainaloissa on nyrkin mentävät reiät!

Nyt olen oikeutettu työterveyteen, joten pääsee taas fysioterapeutille. Jos hartioita saisi avattua ja epäkäslihasten epätasapainoa vähennettyä.

Luottokorttivelka on tällä menolla maksettu pois kahden kuukauden päästä, eikä sitä toivottavasti tule enää lisää. Uutta pätkää ei ole tämän perään tiedossa, joten tavoite on saada kortti nollille ja pakolliset hankinnat tehtyä ennen kuin työsuhde päättyy.

Seuraava "pakollinen hankinta" on viedä kengät suutarille. Kohta varpaat tulee pohjasta läpi, jos jotain ei tehdä.

Käyn töissä, mutta koen yhä olevani köyhä. Jokainen hankinta pitää laskea tarkkaan ja palkasta menee isompi osa lainojen poismaksuun kuin vuokraan. Mutta kyllä se tästä. Kunhan en taas tipu työttömäksi.

Ei niin ihanaa on se, että narsisti-eksä katkaisi taas tapaamiset. Hän ilmeisesti kuuli minun päässeen töihin ja laski, että nyt joutuisimme maksamaan oikeudenkäyntikulut itse. Hyvä hetki siis alkaa tapella. Mitään syytä hän ei teolleen ilmoittanut. Asianajaja hoitaa taas asiaa eteenpäin. Toiveissa on, että vähitellen alkaisi olla tarpeeksi näyttöä siihen, että uskaltaisi yrittää hakea huoltajuutta. Se vain vaatisi sen, että saisin jostain pidemmän pätkän töitä ja pääsisimme muuttamaan isompaan kämppään. Saisi lapsille omat huoneet.

Siitä haaveillessa.

2.9.2016

Yhä tuulta purjeissa

Työpaikka mahdollistaa asioita. D:n ruoka-allergian syy selvisi vihdoin. Tai syyt. Ihotulehdukset ja märkivät avohaavat ovat vaihtuneet terveeseen ihoon. Kyseessä oli ristiallergia, kuten epäiltiinkin, mutta tilanteen selvittäminen vaati rahatilanteen paranemista.

Kaupassa ei tarvitse kulkea laskin kädessä. Voi ottaa rennommin. Ruokarytmi on muuttunut säännöllisemmäksi, kiitos ruokatauon. Kotonakin tulee syötyä, kun jääkaapissa on muutakin kuin valo. Vielä kun velat muuttuisivat saataviksi.

Näin tärkeää unta. Olin unessa siskoni ja mielensärkijän kanssa paikassa, joka tuntui vieraalta. Se esitti kai lapsuuden taloani, mutta talo oli syvässä kuopassa ja jouduimme kiipeämään jyrkkää rinnettä päästäksemme yhtään mihinkään. Pelkäsin koko unen ajan, että mielensärkijä hyökkää taas kimppuuni. Lopulta niin kävikin. Pimeällä kujalla hän kävi käsiksi jalkoihini, mutta jotenkin kömpelösti. Hän siirteli jalkojani kuin olisi unohtanut, mitä oli tekemässä.

Teoista tai niiden puutteesta huolimatta koin vihdoin niitä tunteita, jotka aikoinaan olivat jääneet kokematta: Surin ja etsin lohtua. Muistan unessa olleeni huoneessa, jossa oli lapsuuteni naisia. He käärivät minut peittoon ja lohduttivat. Muistan ajatelleeni, että haluaisin äidin lohduttavan minua. Nojauduin häntä vasten, mutta hän väisti. Hän puhui pyykinpesusta jollekin aivan toiselle ja lähti huoneesta. Annoin sen anteeksi. En hänelle, vaan itselleni. Annoin anteeksi sen, että kaipasin vieläkin äidin lohdutusta. Annoin itselleni anteeksi sen, että laiminlyönti sattui yhä. Surin ja itkin.

Unen tunnelma oli lohdullinen ja lämmin. Kun heräsin, koin unen olleen hyvin merkityksellinen alitajuntani osille.

Tuntuu, että mitä pidemmälle henkinen eheytymiseni etenee, sitä tyhmemmäksi ja pienemmiksi osieni ongelmat muuttuvat. Mutta sitten muistutan itseäni siitä, että kyseessä ovat lasten ongelmat. Pikkulapselle lempilelun katoaminen voi olla maailmanloppu. Yksi sana voi kaataa kaiken: Ei ole kykyä suhteuttaa, ei elämänkokemusta, ei keinoja selviytyä ilman aikuisia. Lapsi on aikuisten varassa, niin hyvässä kuin pahassakin. Yritän oppia yhä lempeämmäksi sisäisille lapsilleni. Enää niitä ei ripusteta pyykkinarulle kuivumaan, vaan ne otetaan syliin.