2.9.2016

Yhä tuulta purjeissa

Työpaikka mahdollistaa asioita. D:n ruoka-allergian syy selvisi vihdoin. Tai syyt. Ihotulehdukset ja märkivät avohaavat ovat vaihtuneet terveeseen ihoon. Kyseessä oli ristiallergia, kuten epäiltiinkin, mutta tilanteen selvittäminen vaati rahatilanteen paranemista.

Kaupassa ei tarvitse kulkea laskin kädessä. Voi ottaa rennommin. Ruokarytmi on muuttunut säännöllisemmäksi, kiitos ruokatauon. Kotonakin tulee syötyä, kun jääkaapissa on muutakin kuin valo. Vielä kun velat muuttuisivat saataviksi.

Näin tärkeää unta. Olin unessa siskoni ja mielensärkijän kanssa paikassa, joka tuntui vieraalta. Se esitti kai lapsuuden taloani, mutta talo oli syvässä kuopassa ja jouduimme kiipeämään jyrkkää rinnettä päästäksemme yhtään mihinkään. Pelkäsin koko unen ajan, että mielensärkijä hyökkää taas kimppuuni. Lopulta niin kävikin. Pimeällä kujalla hän kävi käsiksi jalkoihini, mutta jotenkin kömpelösti. Hän siirteli jalkojani kuin olisi unohtanut, mitä oli tekemässä.

Teoista tai niiden puutteesta huolimatta koin vihdoin niitä tunteita, jotka aikoinaan olivat jääneet kokematta: Surin ja etsin lohtua. Muistan unessa olleeni huoneessa, jossa oli lapsuuteni naisia. He käärivät minut peittoon ja lohduttivat. Muistan ajatelleeni, että haluaisin äidin lohduttavan minua. Nojauduin häntä vasten, mutta hän väisti. Hän puhui pyykinpesusta jollekin aivan toiselle ja lähti huoneesta. Annoin sen anteeksi. En hänelle, vaan itselleni. Annoin anteeksi sen, että kaipasin vieläkin äidin lohdutusta. Annoin itselleni anteeksi sen, että laiminlyönti sattui yhä. Surin ja itkin.

Unen tunnelma oli lohdullinen ja lämmin. Kun heräsin, koin unen olleen hyvin merkityksellinen alitajuntani osille.

Tuntuu, että mitä pidemmälle henkinen eheytymiseni etenee, sitä tyhmemmäksi ja pienemmiksi osieni ongelmat muuttuvat. Mutta sitten muistutan itseäni siitä, että kyseessä ovat lasten ongelmat. Pikkulapselle lempilelun katoaminen voi olla maailmanloppu. Yksi sana voi kaataa kaiken: Ei ole kykyä suhteuttaa, ei elämänkokemusta, ei keinoja selviytyä ilman aikuisia. Lapsi on aikuisten varassa, niin hyvässä kuin pahassakin. Yritän oppia yhä lempeämmäksi sisäisille lapsilleni. Enää niitä ei ripusteta pyykkinarulle kuivumaan, vaan ne otetaan syliin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Luen jokaisen kommentin ja arvostan niitä, vaikka en aina vastaakaan. :)