22.10.2016

Myrskyn jälkeen

Käytiin vakava keskustelu. Käytiin pariterapiassa. Saatiin juteltua. Lopputuloksena oli, että D yrittää saada paperille säännöt lapsille, niin minäkin sitten tiedän ne. Ja hän ottaa itseään niskasta kiinni ja tekee enemmän kotitöitä.

Opin, että parisuhteen riidoista ei kannata kertoa syvällisesti kavereilleen, kun ne ovat käynnissä. Kun rauha on solmittu, ei enää edes muista, mistä riideltiin, mutta kaverit kyllä muistavat.

Opin, että haluan saada tämän suhteen toimimaan, tai ainakin oppia paremmin pitämään puoliani parisuhteessa. Minulle on lapsena opetettu, että kukaan ei halua minua, jos en ole kynnysmatto. Nyt alan nähdä, että minusta pidetään enemmän, kun sanon "ei!" aina silloin tällöin. Kukaan ei pidä ihmisestä, jolle kaikki on ok, ja joka ei koskaan pidä puoliaan. Sellainen ihminen on kuin liukas saippuapala, josta ei saa mitään otetta.

D oppi, että teoilla on merkitystä. Ja että hänen pitää nähdä vaivaa tämän parisuhteen eteen, jos hän haluaa sen pitää. Viime yönä nukuin paremmin kuin aikoihin, koska D siirsi tietokoneen pois huoneesta, jossa nukun. Sain aamiaisen sänkyyn. Sain herätä rauhassa omia hömppäohjelmiani katsoen, D kantoi minulle kaukosäätimen ja meni touhuamaan omiaan.

Työn alla on yhä läheisyys. D:llä on tietty mittari, jonka verran hän läheisyyttä kestää ja sitten häntä alkaa ahdistaa. Kokeillaan nyt jatkossa niin, että minä en pakota. Otan läheisyyttä vastaan silloin, kun hän sitä pystyy antamaan, niin kauan kuin hän pystyy sitä antamaan ja annan sitten hänelle tilaa.

Yritämme myös kiinnittää huomiota siihen, miten puhumme toisillemme. Että emme keskeyttäisi. Jaksaisimme kuunnella. Että en huutaisi. Muistettaisiin kehua, kun on kehuttavaa.

D yrittää alkaa noudattaa normaalia vuorokausirytmiä, että tulisi nukuttua vierekkäin. Siinä tulisi tankattua läheisyyttä ja rentoudun paremmin, kun joku on vieressä.

Elämässä on nyt ollut niin monta suhdetta kuormittavaa tekijää, ettei mikään ihme, että alkaa keittää:
  • Siirtyminen työelämään, työkiireet ja pitkät päivät.
  • Rikosilmoitus
  • Yhden lapsen menettäminen.
  • Rahahuolet
  • Sängyn hajoaminen
  • Viime talvi asuttiin erillään.

D:n kokemus oli, että olin tiuskinut ja huutanut kotiin tullessani, oli hän tehnyt sitten mitä tahansa. Lisäksi päätös lopettaa taistelu omasta lapsesta oli ottanut koville. Tämä kaikki oli saanut hänet sulkeutumaan kuoreensa. Ja kun emme missään vaiheessa ehtineet riidellä kaikkea kertynyttä pois, tilanne vain paheni. Kunnes se katkeroituminen sitten kännissä purkautui.

Nyt on sovittu, että aina kun on lapsivapaa viikonloppu, riidellään riidat pois. Ettei sitten tarvitse riidellä, kun lapset ovat täällä. Ja että riita ei paisuisi liian isoksi.

2 kommenttia:

  1. Kuulostaa jo paremmalta, vaikka onhan lapsen menetys ja muutkin asiat niin rankkoja, ettei ihme jos voi huonosti.. Riitelyn lisäksihän voi ehkä kokeilla ehdottaa juttelemista, ihan siitä mikä on fiilis sillä hetkellä kaikesta ja mitä mukavaa vois tehä kahdestaan vaikka kerran viikossa tai kahdessa, niinku "deitti-ilta" tai kahdenkeskinen leffailta..

    VastaaPoista
  2. No miten on toteutunut lupaus paremmasta käytöksestä?

    VastaaPoista

Luen jokaisen kommentin ja arvostan niitä, vaikka en aina vastaakaan. :)