2.10.2016

Olen niin väsynyt tähän kaikkeen

Narsisti-eksä katkaisi tapaamiset syytä ilmoittamatta. D päätti, että ei jaksa enää lähteä oikeuteen. Iso vaikuttava tekijä saattoi olla se, että joutuisimme ehkä maksamaan osan oikeudenkäyntikuluista itse. Aiemmin kaikki on mennyt valtion piikkiin, koska työtön ja opiskelija.

Minulla on kotona mies, joka ei tee muuta kuin pelaa tai vetää kännit. Muitakaan lapsia hän ei ole nyt halunnut tavata, oli synttärit tai ei.

Ja koska nyt yhtä lasta ei voi tavata, pitää samantien perua sitten myös joulusuunnitelmat ("Me mitään joulua voida niille tarjota!"), vaikka ne lyötiin lukkoon jo vuosi sitten. Ja lapsillekin kerrottiin, että ensi jouluna ollaan sitten isällä. Että minäkään nyt sitten mitään joulua saa viettää, koska kaikkia lapsia ei saa paikalle. Koska jouluahan vietetään vain ja ainoastaan lapsia varten. Paskat.

Nyt pitäisi sitten lapsille kertoa, että nuorin sisaruksista ei enää tule kylään. Koskaan. Koska äitinsä ei päästä. Ei, kyllä te saatte isää vielä tavata. Ei teidän äiti estä sitä. Tiedän, että sanoin, ettei äiti voi katkaista tapaamisia, mutta me ei vaan enää jakseta lähteä oikeuteen. Kyllä me teistä jaksettaisiin, ei huolta. Ette ole menettämässä isäänne.

Sitten pitäisi jaksaa kestää heidän tunteenpurkauksensa.

Töissä on ollut kiirettä. Totesin, että nyt on pakko alkaa rajoittamaan työtunteja. En voi jäädä töihin tekemään loputtomasti palkattomia ylitöitä. Joskus pitää tehdä muutakin kuin vain töitä. Mutta ainut töiden ulkopuolinen ihmiskontakti on uusperhekahvilasta. Tapaamme ja minulle tulee vain surkeampi olo, kun olen jauhanut koko tapaamisen sitä, miten perseestä meidän "perhe-elämä" on.

Kun meillä ei kuulemma edes ole uusperhettä. Perhe on menetetty, eikä tätä meidän hässäkkää saa kutsua perheeksi. Tämä on perheen irvikuva.

Kun ei saa lapsia kasvattaa. Ei saa mitään tehdä. Mutta silti lapset ensin.

Töissä olen juuri ja juuri saanut tehtyä työt ajoissa ja pysynyt aikatauluissa. Osasyynä on se, että olen hyvä delegoimaan asioita. Jos minun ei ole pakko tehdä asiaa x, laitan muut tekemään sen.

Välillä tulee muistutus, että tosiaan: Olen vain sijainen. Olen toisen ihmisen sijasta siellä, ja jahka hän palaa, minä lähden. Vähitellen alkaa tosissaan ahdistaa, millä keväällä eletään. Mitään työpaikkailmoituksia ei vielä keväälle ole minun alaltani tullut vastaan. Pitäisi lähetellä avoimia hakemuksia paikkoihin ja toivoa, että jotain ilmaantuu.

No. Luottokortti sentään saatiin maksettua nollille. Jääkaapissa on ruokaa. Vuokra on maksettu, eikä muitakaan laskuja ole rästissä. Ehkä se tästä. Taas.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Luen jokaisen kommentin ja arvostan niitä, vaikka en aina vastaakaan. :)