19.10.2016

Paskaa niskaan

Tuntuu, että olen paskamagneetti.

Narsisti-eksä teki minusta rikosilmoituksen. Sain käydä kuulusteluissa kertomassa tarinan alusta nykyhetkeen: Miten eksä yritti kiusata D:n hengiltä, miten monta kertaa on tehnyt meistä ilmoitusta ties minne, miten tämäkin on vain yksi kiusaamisen muoto lisää. Nyt odotetaan, päättääkö poliisi tutkia asiaa pidemmälle ja mennäänkö oikeuteen vai ei. Asianajaja oli sitä mieltä, että ei mennä.

Dyykkarin kanssa on mennyt paskasti. Luotin hänen lupauksiinsa siitä, että jahka aloitan työt, minun ei tarvitse huolehtia kotitöistä: Kyllä hän hoitaa! Todellisuus on sitten ollut sitä, että hän on tyhjentänyt ja täyttänyt astianpesukonetta ja alkanut valittaa minulle, kun sotken niin paljon. Pari kertaa on ollut tilanne, että minulla ei ole ollut puhtaana vaatetta seuraavaa työpäivää varten, koska kukaan ei ole pessyt pyykkiä. Sitten on menty niillä vähiten paskaisilla töihin.

Kun olen tullut töistä väsyneenä kotiin, täällä ei ole ollut ruokaa. Olen saanut ensin siivota keittiön ja sitten tehdä itselleni ruokaa, kun mies pelaa tietokoneella. Se on tuntunut siltä, ettei minua arvosteta, varsinkin kun tein koko syyskuun 11-12 tuntista päivää.

Kun olen sanonut, etten jaksa kuin kaatua sänkyyn, mies on istunut koneellaan kuin tatti, kunnes kolmannesta kehotuksesta tuli auttamaan minua futonin kanssa. Tietysti sain niskaani hirveän valituksen siitä, kun pitikin hankkia näin hankala sänky ja kuinka raskasta sitä on jatkuvasti siirrellä kuivumaan ja taas pedata. (Etenkin, kun sen homman teen yleensä minä.)

Olen tästä kaikesta tietysti ollut kireänä, mikä on johtanut siihen, että mies lukkiutuu koneelleen entistä tiukemmin. Kun hän ei kuulemma ymmärrä, miksi olen vihainen. Ei hän pysty enempään, enkä saa vaatia häntä muuttumaan. Enhän minä vaadikaan! Toivon, että hän muuttaisi käytöstään! Esim. niin, että kävisi päivällä kaupassa, jos huomaa, ettei jääkaapissa ole mitään.

Tai tekisi päivällä ruokaa niin, että minun tarvitsisi vain lämmittää sitä, kun tulen.

Tai pesisi pyykkiä, jos huomaa pyykkikorin olevan täysi. Ja ei pesisi villaa, silkkiä ja omia boksereitaan kaikkea samassa koneellisessa. (Hän ei kuulemma jaksa katsoa pesumerkintöjä vaatteista. Liian hankalaa.)

(Mutta minä olen ne aina hänen vaatteistaan katsonut, koska minusta olisi kamalaa, jos pesisin hänen vaatteitaan pilalle!)

Tai noudattaisi edes jonkinlaista vuorokausirytmiä. Nykyisellään hän pelaa yöt, nukkuu päivät. Jouduin ostamaan itselleni unimaskin silmille, että saan nukuttua näytön vilkkuvasta valosta huolimatta.

Hän kyllä lupasi siirtää tietokoneensa lastenhuoneeseen, kun työni alkavat, että saan nukkua rauhassa, mutta luopui ajatuksesta, koska se olisi "liian työlästä ja turhaa".

Mitään läheisyyttä meillä ei ole. Nukumme erillämme, koska meillä on aivan eri vuorokausirytmi ja hän ei saa kuulemma nukuttua futonilla, vaan vaahtomuovipatja lasten sängyssä on ainoa, jota hänen selkänsä kestää. Jos yritän halata tai pussata, hän väistää minut ja ryntää tupakalle. Tai valittaa, että häiritsen pelaamista.

Seksiä hän ei halua. Ei ehkä enää koskaan.

Ajattelin, että lomareissu tekisi hyvää meille molemmille. Sovin yöpymisestä vanhan kaveripariskunnan luona. Lähdettiin ajamaan ja matkalla D alkoi innostua. Hän alkoi jutella ja heittää huonoja vitsejä. Ehdin jo ajatella, että reissu oli hyvä idea.

Perillä D veti kännit. Menin kaverini kanssa nukkumaan ja jätettiin känniläiset keskenään. Yöllä kaverini heräsi siihen, että he tulivat baarista takaisin. Minä heräsin vasta siinä vaiheessa, kun olkkarista alkoi kuulua pusuttelun ääniä. D julisti suureen ääneen uudelle rakkaalleen sitä, miten paljon himoitsi häntä ja miten meillä ei ole ollut seksiä enää pitkään aikaan. Hän selitti, miten minä en ole seksikäs lainkaan, päinvastoin. Pilluni ällöttää häntä, ja kun hän ajattelee kaikkia niitä kertoja, kun on minua nuollut... Yök!

Esitin nukkuvaa, mutta sekä minä että kaverini kuulimme kaiken. Aamulla äijien nukkuessa krapulaansa pois kaverini yritti kautta rantain kysellä, mitä olin kuullut. Valehtelin sujuvasti olleeni niin väsynyt, että muistan yön tapahtumista vain sen, että kävin kerran vessassa.

Halusin vain pois. Söin aamupalaa juuri sen verran, että en loukannut kaveriani, joka sitä minulle tarjoili ja ryntäsin sitten toiselle puolelle kaupunkia. Virallinen versio oli, että tarvitsin talvitakin. Todellisuudessa minun tarvitsi saada ajatella, ja kirpputori sopii siihen hyvin.

Jäin jumiin kahden takin välille. Toinen oli kallista merkkiä, käyttämätön, mutta sai minut näyttämään 40-vuotiaalta. Lisäksi se oli epäkäytännöllinen. Toinen oli halpismerkkiä, jolla on huono maine työntekijöittensä riistämisessä, mutta vaate oli kuin uusi, sopi minulle värinsä puolesta ja oli käytännöllisempi kuin vertailukohteensa, vaikka huppu olikin kadonnut jonnekin matkalla.

Lopulta pääsin jumista yli, kun tajusin kalliin merkin takin olevan se, jonka mielensärkijä olisi ostanut ja jonka hän olisi minun halunnut ostavan. Ostin sen toisen.

Tein kirpputorilla myös päätöksen. Annan D:lle aikaa kevääseen korjata asiat. Jos hän ei kykene muuttamaan käytöstään, haen töitä koko Suomesta ja muutan sinne, mistä niitä saan. Hän saa sen jälkeen tehdä, mitä haluaa.

Lähdin kaverilleni teelle, mutta en saanut koko vierailun aikana kerrottua, mitä oli tapahtunut. Vasta kun palasimme reissusta, järkytys alkoi purkautua. Aloin purskahdella itkuun. Illalla suihkussa hanat aukesivat ja jäin vessanpöntölle itkemään. D tuli lopulta lohduttamaan minua.

Päässäni pyöri kohtaus lapsuudestani. Mielensärkijä huutaa minulle: "Olet yököttävä!" Lyönti avokämmenellä poskelleni. "Yksikään mies ei haluaisi sinua, vaikka maksettaisiin!" Litsari. Uusi loukkaus. Uusi lyönti. Lyöntien välilllä ajattelin hänen olevan väärässä. Ripustauduin siihen ajatukseen.

Ja sitten D todisti kaiken hänen sanomansa kerralla todeksi.

Itkin. Itkin sitä lasta, jonka isä teki noin. Itkin sitä menetettyä parisuhdetta, jota olen koko elämäni etsinyt. Itkin sitä lasta, jonka haluaisin saada, mutta jota en pysty tässä suhteessa edes yrittämään. Itkin sitä kaipausta jonkun sellaisen perään, joka olisi tässä maailmassa minun puolellani, eikä minua vastaan.

Lopulta sain rauhoituttua. Totesin, että olen juossut elämässäni aivan liikaa miesten perässä. Olen tunkenut itseni heidän syliinsä kaikesta vastustelusta huolimatta. Olen pyrkinyt tekemään itsestäni korvaamattoman siivoamalla, pyykkäämällä ja passaamalla, koska olen ajatellut, etten voi koskaan olla haluttava. Olen ohittanut kaltoinkohtelun ja loukkaukset, koska niin kuuluu tehdä. En ole koskaan tajunnut vaatia itselleni kunnioittavaa kohtelua ja jos olen sellaista kokenut, olen kauhuissani ohittanut sen.

Nyt otin etäisyyttä. Hyppäsin reilusti kauemmas ja se on Dyykkarin asia kuroa välimatka umpeen. Tähän mennessä ei näytä hyvältä.

Olen pyytänyt tekoja. Hän on pyytänyt anteeksi ja sitten uppoutunut tietokoneelleen. Ei kukkia. Ei suklaata. Ei aamiaista sänkyyn tai muutenkaan. Kun hän tulee lähelle ja ajan hänet pois, hän syyllistää minua siitä, kun olen niin julma.

Olen pyytänyt näyttämään, että olen hänelle tärkeä. Hän lamaantuu.

Olen parisuhteessa siilin kanssa.

Helvetti.

4 kommenttia:

  1. Dyykkari taitaa olla peliriippuvainen, olisiko valmis hankkimaan apua..? Yhteistä terapiaa jossain? Vaikuttaisi, että hän kokee itsensä todella hyödyttömäksi, koska haluaa sinun tuntevan olosi noin arvottomaksi.. Mies ei nyt voi hyvin.

    VastaaPoista
  2. Tyypillä on vakavia elämänhallintaongelmia, eikä tunnu kunnioittavan sinua lainkaan. Mitä ylipäätään näet hänessä? Vai pitääkö yksinjäämisen pelko sinut kiinni suhteessa?

    Olet hienosti saanut itseäsi ja rahatilannettasi kuntoon, on mahtavaa että koet positiivisia asioita. Työsi ilmeisesti päättyy keväällä? Sitten vain uuden työn hakuun ja jätät tuon tyypin kierimään omiin liemiinsä, ansaitset niin paljon parempaa! Luottamus ja kunnioitus ovat terveen suhteen kulmakiviä, nyt ei näy kumpaakaan. Rehellisesti sanottuna en usko tuon miehen saavan itseään tasapainoon, joten jäämällä suhteeseen hän vain vie voimavarojasi. Nyt on aika olla terveellä tavalla itsekäs!

    VastaaPoista
  3. Miten sanoa nätisti ja kannustavasti mitään, kun tekee mieli ravistella harteilta ja huutaa täysiä "jätä se jo, saatana". Koska minä olen minä ja ystäväni sen tietävät, odottavat he saavansa minulta jälkimmäisen reaktion. Siksi minulle kertovat asioita kuulemma.

    Satu

    VastaaPoista
  4. Ketäänhän ei voi pakottaa eroamaan. Mutta voisi olla hyvä miettiä,että onko tuo sen arvosta. Sinä olet kokenut niin kovia, ja selvinnyt siitä paremmin kun hyvin. Ja samalla setvinyt vaikeaa parisuhdetta ja sen mukana tuomia ongelmia. Kun muistelee tätä näätä tilannetta aikoinaan, tekee pahaa huomata että dyykkari siitäkin huolimatta että tietää miltä tuntuu olla petetty, tekee sinulle saman ja minusta todella paljon törkeämmin! Te olette kokeneet kovia ja auttaneet toinen toisianne, mutta nyt tuntuu että vain toinen teistä enää yrittää ja toinen ei sitä arvosta. Sinä ansaitset parempaa, jo pelkästään siksi että kaikesta huolimatta annat vieläkin mahdollisuuden. Dyykkari varmasti tarvitsee sinua ja järkyttyy jos hänet jätät, mutta sä olet venynyt ja paukkunut jo niin paljon toisten avuksi , autettavaksi ja kaltonkohdelluksi hirveällä tavalla että musta sun olis aika alkaa elää itseäsi varten. Sä kyllä pystyisit jo siihen! Voimia !

    VastaaPoista

Luen jokaisen kommentin ja arvostan niitä, vaikka en aina vastaakaan. :)