26.4.2017

Toimintaohjeet

Kävin terapeutin juttusilla. Virallisesti olin saanut työterveydestä lähetteen työnohjaukseen, mutta halusin jonkun ulkopuolisen arvion työkyvystäni ja siitä, mitä minun pitäisi tehdä. Tunsin olevani aivan hukassa ja kyvytön tekemään päätöksiä. Etsin siis pätevimmän ihmisen, jonka lähiseudulta löysin.

Tunnin juttelun jälkeen terapeutti totesi, että elämäntilanteeni on ollut kuormittava ilman riittäviä lepojaksoja ainakin vuodesta 2009. Olen tällä hetkellä työkyvytön. Hän neuvoi minua ottamaan tavoitteekseni sen, että palaan terapiaan mahdollisimman pian. Se tarkoittaa, että minut pitää ensin saada psykiatrisen avun piiriin 3kk ajaksi. Eli pyydän lääkäriltä lähetteen psykiatrille ja sieltä eteenpäin. Pyydän lääkäriltä myös B-lausunnon sairauslomaa varten, enkä enää palaa töihin nykyiseen työpaikkaani.

Ohjeet olivat yhtä aikaa sekä järkytys että helpotus. Joku muukin oli sitä mieltä, että en ole työkykyinen. Joku muukin oli sitä mieltä, että nykyinen työpaikkani ei ole normaali tai terve työympäristö. Toisaalta koin häpeää "luovuttamisesta" ja tunsin pettäneeni "kaikki". Rahatilanne huoletti.

Terapeutti myös huomautti, että minulla on selkeästi tapana järjestää elämäni kuormittavaksi. Siis kuormittavammaksi, kuin sen tarvitsisi olla. Tätä asiaa pitäisi puida terapiassa. Mutta ennen kuin voin mennä terapiaan, elämäntilanteestani pitää saada niin vakaa kuin mahdollista. Se tarkoittaa paitsi rahatilanteen selvittämistä, mahdollisesti myös eroa. Tämä suhde vie minulta voimia, jotka minun pitäisi kyetä suuntaamaan terapiaprosessiin.

Kävin hakemassa kirjastosta pinon kirjoja, niin kuin aina teen käännekohdissa. Traumaterapiakeskuksen kirjoista kaikki olivat lainassa, paitsi yksi satukirja (joka on hyvä, lukekaa se). Niiden sijaan lainasin siis kirjoja häpeästä, läheisriippuvuudesta ja kyvystä elää itsensä kanssa. Yritän niiden avulla saada aivoni ajattelemaan jotain uutta.

Tällä hetkellä olen todella vaikeaa seuraa. Olen vihainen ja se huokuu yli. Minulla on lyhyt pinna, enkä jaksa edes kissojani. Heräsin ahdistukseen vähän ennen kolmea unta parantavasta lääkkeestä huolimatta. Ehkä tämä taas tästä.

1 kommentti:

  1. Ihanaa, että olet palannut blogimaailmaan.

    Ei ihanaa, on se, että sinulla on nyt ns. Huono kausi menossa.

    Paljon jaksamisia ja voimia!

    VastaaPoista

Luen jokaisen kommentin ja arvostan niitä, vaikka en aina vastaakaan. :)