24.5.2017

Ketipinor ❤

Olen nukkunut paremmin kuin ehkä koskaan. Olokin on parempi. Nykyään odotan yötä, että pääsee lepäämään! Viime yönä heräilin välillä, ja vain nautin siitä, miten IHANAA on nukkua! Valtava ero entiseen!

Vointi on parantunut nyt niin, että uskalsin luvata Dyykkarille tulevani kotiin viikonlopuksi. Vain lomalle, mutta kuitenkin. Olo varmaan heikkenee, koska käymme hautajaisissa, mutta sitten saa taas toipua.

Nyt vain olen ja ihmettelen. Ensimmäinen aamuni sairaalassa, kun en mennyt heti aamupalan jälkeen nukkumaan. Nyt ihmettelen, mitä teen kaikella tällä ajalla!

Keho on yhä väsynyt, enkä jaksa keskittyä kovin pitkään, mutta jaksan kuitenkin enemmän kuin eilen. Parempaan päin ollaan siis menossa.

Tuntuu hyvältä, että vihdoin löysin Suomesta kunnan, jossa mielenterveyden hoito on näin hyvällä tolalla (osastolla on aina paikkoja) ja vahva kriisiosaaminen. Minua ei hoputeta täältä pois. Olisipa K ollut yhtä onnekas...

1 kommentti:

  1. Tarina K:n kohtalon takana on paljon monimutkaisempi. Näin vuosia tilanteen kehittymistä vierestä katsoneena ja asioihin puuttuneena, sekä jälkipyykkiä selvitelleenä, on pakko huokaista, koska, vaikka hoitoa saakin, ei se aina kohtaa tarpeiden kanssa tai ole rehellinen ollakseni edes hoitoa - joskus kun hoitavan tahon omat intressit menevät potilaan edun edelle.

    Mutta en avaudu enempää siitä.

    On hienoa, että sinä saat nyt levätä ja vain olla, sillä näiden kaikkien vaiheiden jälkeen se on vähintä, mitä nyt pitää tapahtua.

    Voimia!

    - Tuulia

    VastaaPoista

Luen jokaisen kommentin ja arvostan niitä, vaikka en aina vastaakaan. :)