19.6.2017

Kolme palloa valoa, kiitos!

Meditoidessani kysyin, mikä tarvitsee huomiota. "Vatsa." Ensin sieltä nousi kipeitä tunteita. Toivotin ne tervetulleiksi. Niiden väistyttyä näin vatsastani nousevan kultaista valoa loistavan pallon. Se oli Itseluottamus. Se asettui sydämeeni. Tunsin kiitollisuutta ja intoa. Sitten nousi toinen valopallo, Leikkisyys. Sekin asettui sydämeeni. Kolmas pallo oli nimeltään Lepo. Ihmettelin sen nimeä, mutta sen asetuttua sydämeeni huomasin, että pystyin milloin tahansa kurottamaan sitä kohti, ja rentouduin. Pystyin nukahtamaan ja nukkumaan levollisesti. Pystyin rentoutumaan kesken päivän!

Tunnustelin aluetta, josta valopallot olivat kohonneet. Niiden alla velloi yhä itkun meri, mutta äkkiä sen alta aukesi tulppa ja se valui kuiviin. Sen alta paljastui kivettynyttä paskaa. Se täytti koko lantioni alueen. Se on kaikki sitä paskaa, mitä olen lapsuudessani joutunut kestämään. Sen irrottamiseksi tarvitsen terapeutin apua. Mutta hetkeksi paska katosi ja sen alta paljastui pieni timantti. Se kohosi ylöspäin ja asettui siihen reikään sielussani, jonka täyttämiseksi suklaalla, shoppailulla ja biletyksellä olen omistanut vuosia. Se timantti on olemukseni. Nyt minun täytyy vain noudattaa Buddhan toista neuvoa: Tunne itsesi. Minun pitää tutustua tähän ihmiseen, joka olen.

Timantti asettui myös sisäisen lapseni rintaan. Se on yksi ja sama timantti, mutta me emme ole sama asia. Lapsi selitti tämän asian minulle nauraen.

Tänään vatsastani nousi vielä yksi valopallo. Se kohosi sydämeni ohi ja hetkeksi pelästyin. Se tiesi kuitenkin, minne se oli menossa. Sen nimi oli Toivo ja se asettui kurkunpäähäni, äänihuuliin. Se toivoo, ettei kurkkua enää kuristaisi pelko. Se toivoo, ettei ääntäni enää tukahdutettaisi. Se toivoo, ettei enää tarvitse kirkua kauhusta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Luen jokaisen kommentin ja arvostan niitä, vaikka en aina vastaakaan. :)