10.6.2017

Ninja-turtles-prinsessa

"Minä haluan kuolla."
"Kyllä. Mitä sinä halusit ennen kuin halusit kuolla?"
Osa on hämmästynyt. Ensin se ei muista. Sitten se vastaa: "Halusin leikkiä."
Näen pikkutytön leikkimässä. Prinsessamekko päällä, muovinen tiara päässä, muovinen taikasauva kädessä lapsi keimailee pelikuvalleen.

Sitten ovi aukeaa. Isä huutaa. Lumous on poissa. En enää leikkinyt sitä leikkiä.

Annan lapselle luvan leikkiä prinsessaa, jos se haluaa. Selitän, että mielensärkijän reaktio ei johtunut leikistäni.

Tästä rohkaistuneena etsin käsiini toisen osan.

"Haluan tappaa itseni," se sanoo.
"Mitä halusit, ennen kuin halusit tappaa?"
Taas hämmästys. Sitten näen Turtlesien viemärikiiturin niin elävästi, kuin yhä pitäisin sitä kädessäni. Siinä on käärmeitä, ammuksia, jotka voi oikeasti ampua...

Huutoa. Pelästyn. Keittiöstä tuli poika, joka pelästyi, että rikon hänen lelunsa. Hän kieltää minua leikkimästä niillä.

Taas annan osalleni luvan leikkiä, kuten se haluaa. Hämmästyksekseni prinsessa-leikkiä leikkinyt osani tulee pyytämään ninja turtles -osaani mukaan leikkiin. Osat rupeavat leikkimään yhdessä.

Kun myöhemmin kaivelin lisää ja kysyin osilta "Miksi?", sain selville, että prinsessa halusi olla pidetty ja hyväksytty. Turtles-osa halusi olla taitava. Taitava, ei tietävä. Ero on tärkeä. Muistellessani taaksepäin olen opetellut uutta aina oppiakseni taitavammaksi: taitavaksi tunnistamaan eläimiä, käyttämään yrttejä, kertomaan vitsejä.

Siinä missä mielensärkijälle riitti tietää paljon, minä halusin oppia, jotta tiedostani olisi jollekin apua.

Myöhemmin päivällä kävin fysioakustisessa tuolissa. Tajusin sen jälkeen, että minulla on kaksi jalkaa. Toinen niistä on kuulunut prinsessalle (oikea) ja toinen ninjalle (vasen). Ilmankos vasen on kuin tukki ja oikea haluaa tanssia. Nyt ninja ja prinsessa jakoivat jalat kahtia, että molemmilla on vähän kumpaakin jalkaa. Myöhemmin osat yhdistyivät. Nyt sisälläni seikkailee ninja-turtles-prinsessa, ikä 6v.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Luen jokaisen kommentin ja arvostan niitä, vaikka en aina vastaakaan. :)