29.6.2017

Oma koti kullan kallis...

Pääsin osastojaksolta kotiin. Heti ensimmäisenä yönä näin unen, jota kutsun pahimmaksi painajaiseksi. Siinä on kannibalismia ja gorea enemmän kuin kauhuleffoissa. Missään ei ole turvassa. Se on unen tärkein sanoma.

Katsoin tänään dokumentin Sensitive - the Untold Story. Siinä todettiin, että turvan kokemus on erityisherkille vielä tärkeämpi kuin ei-herkille. Voin allekirjoittaa tämän. Osastolla oli turvalliset rutiinit. Täällä ne ovat poissa. Täällä on liikaa ärsykkeitä. Liikaa kissoja, liikaa melua, liikaa kaikkea. Tarvitsen omaa aikaa hiljaisuudessa ja lepoa. Tarvitsen valmiin ruuan nenäni eteen ja nukkumaanmenoajan. Haluan takaisin turvaan.

Katsotaan, missä kunnossa olen maanantaina. Silloin on ensimmäinen polikliininen käynti osastolla, mikä siis tarkoittaa tsekkausta, miten pärjään kotona.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Luen jokaisen kommentin ja arvostan niitä, vaikka en aina vastaakaan. :)