12.6.2017

Paljon on tapahtunut

Yritän jaksaa kirjoittaa, vaikka voimat on ihan loppu. Olen tänään ottanut kaikki tarpeen mukaan otettavat rauhoittavat, ja olen silti valmis hirteen. Omahoitaja yrittää saada lääkäriä kiinni, että saisin rauhoittavia vielä lisää. Lääkitystä myös kuulemma nostetaan.

Paljon on jäänyt blogiin kirjaamatta, koska olen ollut liian poikki. Liian väsynyt lääkekokeiluista, liian väsynyt kotiharjoittelusta, liian väsynyt työskentelystä kehoni kanssa. Tähän asti on tapahtunut seuraavaa:

Lääkitys: Venlafaxinin korotus jouduttiin pysäyttämään 4. päivänä, koska oloni muuttui sietämättömäksi. Annos laskettiin 150mg--> 75mg. Lisäksi aloitettiin Abilify-niminen lääke (7,5mg), josta en ollut aiemmin kuullutkaan. Sen pitäisi vähentää ahdistusta Ketipinorin tyyliin, mutta ei aiheuttaa väsymystä. Minä kun nukun yhä valtavasti. Herään vain syömään ja hoitoihin. Illalla vähän piristyn, 2-4 tunnin ajaksi. Nukahtaakseni yöksi tarvitsen Tenoxin.

Keho: Olen saanut kehotunnon palaamaan pään lisäksi selkärankaan lantioon asti, henkitorveen ja keuhkoputkiin, ruokatorveen ja mahalaukkuun. Myös jalat alkavat tuntua osalta minua. Vatsasta sain purkaa pois pelon solmua. Sanoitin siellä asuvan lapsiosan tunteita: Äidillä on hätä! (Mielensärkijä huusi laiminlyöjälle, teki ehkä pahempaakin.) Millaiseen perheeseen minä oikein olen syntymässä? Kun sain nämä purettua ulos, solmu hellitti. Johan minä sitä kauan kannoin, yli 30 vuotta. Pallean ympäriltä olen saanut purkaa ulos häpeää laiminlyöjään liittyen. Sydämen ympäriltä olen purkanut pois pelkoa ja yrittänyt korvata sitä rakkaudella ja myötätunnolla itseäni kohtaan. Kun näin vihdoin tapahtui, tuntui kuin lämpö olisi hulvahtanut koko kehooni. Lyhyen aikaa tunsin koostuvani valolla täyttyneistä verisuonista. Hyvä olo jäi.

Mikä sitten on ollut se apu kehon kanssa? Meditaatio ja fysioakustinen tuoli. Olen käynyt siinä nyt joka arkipäivä viikon ajan, ja tällä viikolla jatketaan samaan malliin. Opettelin meditoimaan Headspace-sovelluksen (ilmaisversio) ja Ehdoton hyväksyminen -kirjan avulla. Hyödyllisimmiksi olen kokenut Kyllä-meditaation (kaikelle mieleen nousevalle sanotaan Kyllä, ja sen annetaan mennä. Viime aikoina olen huomannut sanovani Kiitos ja kokevani kiitollisuutta kaikista ajatuksistani. Ne opettavat minulle lisää itsestäni.) ja kehotuntoa kasvattavan meditaation.

Osat: Niitä on noussut pintaan yhtä kyytiä ja rytinällä. Syy siihen, että tarvitsin tänään niin paljon lääkkeitä, oli eilinen puhelinsoitto sukulaisilta. Oli puhetta ukista ja mielensärkijästä. Yritin puhelun aikana muistuttaa, että psykologi oli antanut ohjeen puhua kanssani lähinnä säästä ja muista kevyistä aiheista, ettei lauottaisi pintaan mitään, mitä ei terapiasuhteen ulkopuolella voida työstää. No.

TW: pedofilia, raiskaus

Tarvitsin eilen rauhoittavia tavallista runsaamman satsin, että sain nukuttua. Tänään alkoi jo aamusta ahdistaa niin, että kävin hakemassa parin tunnin sisään kaikki päivän tarvittavat. Aamupalan jälkeen yritin nukkua lisää, koska olin kuolemanväsynyt. Osa nousi pintaan. Muistin elävästi istuneeni alasti ukin sylissä, ja se kirottu hirviö pisti sormen pimppiini. Järkytyin. En osannut sanoa mitään. Ukki istui, kuin mitään ei olisi oudosti.

Kävin heti kertomassa tapahtumasta mummolle ja laiminlyöjälle. He olivat kahvipöydässä. Me muut olimme saunoneet, ukki, minä ja sisko. "Ukki pisti sormen mun pimppaan!" Lyhyen vaivautuneen hiljaisuuden jälkeen mummo ja laiminlyöjä jatkoivat keskusteluaan, kuin mitään ei olisi tapahtunut. Olin hämmentynyt, mutta tulkitsin tilanteen niin, että ilmeisesti ukki saa työntää sormen pimppaani, ihan samalla tavalla kuin korvaani, napaani tai nenääni, vaikka se minusta tuntuikin ikävältä.

(Eipä ole pitkään aikaan tuntunut näin vaikealta kirjoittaa blogia.)

Tänään muistin kaiken: Miltä se tuntui, miltä ukki haisi. Melkein juoksin kansliaan vaatimaan lääkkeitä. Nyt. Äkkiä. Purin itseäni, raavin itseäni. Ahdistus oli sitä kokoluokkaa, että se oli autettavissa vain lääkkeillä.

"Eikö olekin helpompaa näin saunassa?" mielensärkijä kysyi ukilta. Kaksi pedofiilia vaihtamassa vinkkejä saunan lauteilla, samalla kun minua hyväksikäytetään.

Halusin käpertyä palloksi ja kadota. Ei ukki. Ei.

/TW

Lämpimimmät lapsuusmuistoni ovat mummolasta: Siellä sai syödäkseen, ei tarvinnut nähdä nälkää. Siellä sai puhtaat vaatteet ja sai nukkua puhtaissa lakanoissa. Siellä oli turvassa. Paitsi että ukki oli lääppijä. Lääppijä ja katsoja, jota mielensärkijä rohkaisi.

Yritän saada lääkäriä kiinni, että tämä ahdistus vihdoin hellittäisi. Tänään on todellakin huono päivä. Onneksi tänään on vielä tuolihoito ennen nukkumaan menoa, saatan peräti saada nukahdettua.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Luen jokaisen kommentin ja arvostan niitä, vaikka en aina vastaakaan. :)