24.6.2017

Pelosta

Sarjakuva @ oglaf.com

Tapasin osan, joka yritti tappaa hyönteisiä, joita tunki jatkuvalla syötöllä takaraivossani olevista kahdesta paiseesta, jotka löysin sieltä meditoidessani. Käsitykseni takaraivoni muodosta oli aivan epärealistinen. Olin jo aiemmin saanut selville, että isompi paise hyönteisineen edusti hulluksi tulemisen pelkoa. Pienempi edusti kuolemanpelkoa.

Selitin osalle, ettei pelkojen tappaminen hyödytä mitään. Ne eivät siitä katoa. Se itki. Nimitin sen pelkojen hoitajaksi. Kehotin sitä suhtautumaan pelkoihin kuin Tuulen laakso -elokuvassa suhtaudutaan Ohmuihin: Ne ovat pelottavia, mutta välttämättömiä. Ne suojelevat metsää, joka hitaasti puhdistaa maata myrkyistä.

Nyt sitten olen hitaasti tehnyt yhteistyötä tämän osan kanssa. Olemme edityneet hyvin pikkulapsen pelon kanssa herneiden joutumisesta nenään. Harjoitellaan tällaisen pienen pelon kanssa ensin, ja edetään sitten suurempiin. Pelkoni ovat nyt huomattavasti rauhallisempia, kun niillä on hoitaja, eivätkä pyri niin voimakkaasti kerjäämään huomiota.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Luen jokaisen kommentin ja arvostan niitä, vaikka en aina vastaakaan. :)