3.6.2017

Ph'nglui mglw'nafh Cthulhu R'lyeh wgah'nagl fhtagn

Osa yritti tehdä näyttävän sisääntulon. Valitettavasti tunnistin sen välittömästi osaksi ja kysyin jo vähän kyllästyneenäkin, mitä se halusi. Olin samana päivänä jo ratkaissut kiinteän ahdistuksen ongelman (kuolemanpelkoa, joka lävisti minut kuin keihäs) ja joukon traumaan kiinni jääneiden pikkulasten ongelmia (ei, sinä et ole paha, mielensärkijä oli). Osa paljastui rakenteelliseksi osaksi. Sen tehtävänä oli ollut vahtia, ettei vatsassani vellova itkun meri pääsisi ikinä ulos. Siis ennen kuin on turvallista. Koska nyt tähtien asento näytti oikealta, se nousi meren pohjasta ja alkoi yhteistyöhön kanssani.

Olin haudannut sen syvälle. Nukkuvan hirviön päällä olivat kaikki itsemurhayritykseni (3-vuotiaasta alkaen). Käytin yhden päivän kelaten niitä läpi ja suunnaten niiden sisältämän vihan mielensärkijään ja hyväksikäyttäjiini. Toisen päivän käytin hulluksi tulemisen pelkoni käsittelyyn. Muistelin läpi kaikki kerrat, jolloin olin pelännyt tai luullut tulleeni hulluksi. Niitä oli yllättäen vähemmän kuin itsemurhayrityksiä. Vasta nämä läpikäytyäni hirviö nousi. Se esitteli itsensä Cthulhuksi.


Aloimme työhön. Kyynelkanavani oli tukittu murskeella. Kun Cthulhu yritti poistaa sitä, joukko kerubeja hyökkäsi sen kimppuun. Cthulhu söi ne. Annoin sille tehtäväksi purkaa esteet, jotka olen rakentanut itseni ja itkemisen väliin. Se ryhtyi työhön. Jutellessani osalleni se esiintyi hyvin pienenä, lähes ihmisen kokoisena. Se oli selvästi puolellani. Osiani se pelotti. Seuraavina öinä se kasvoi kokoa ja raivasi tietään läpi alitajuntani. Unissani se sai meren vellomaan ja aina herätessäni sen pinta oli noussut: Ensin napaani, sitten palleaani ja nyt se liplattaa jo melkein kurkussani.


On kuvaavaa, että osa valitsi itselleen tämän ulkomuodon. Hahmon keksinyt H. P. Lovecraft kuvaili sen hirviöksi, joka nukkuu kuolemankaltaisessa unessa valtameren pohjassa, mutta aiheuttaa psyykkisillä voimillaan levottomuutta ja jopa hulluksi tulemista ihmisten mielissä. Kun tähtien asento on oikea, Cthulhu nousee merestä tuhoamaan. Osan aktivoituminen todellakin sai osan osistani uskomaan, että ne ovat tulleet hulluiksi, yksi jopa väitti olevansa psykoosissa. Sain lohduttaa ja rauhoitella niitä.

Kerubit yrittävät estää minua itkemästä, koska vanhempieni antaman mallin mukaan minun piti olla pikkuenkeli: Posliininukke, jota voi pukea kauniisti ja esitellä, mutta joka ei itke tai muutenkaan esitä tunteita. Ne kantoivat mukanaan hylätyksi tulemisen pelkoa: Jos itken, äiti lähtee. Lisäksi ne tiesivät, että jos itken, isä lyö. Seuraan mielenkiinnolla, mitä tästä kamppailusta seuraa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Luen jokaisen kommentin ja arvostan niitä, vaikka en aina vastaakaan. :)