19.6.2017

Syreenin tuoksu

Olin eilen kävelyllä sairaalan puutarhassa. Syreenit kukkivat. Tuoksu oli minusta niin ihana, että leikkasin kolme terttua mukaani. Vein ne huoneeseeni ja sujautin tyynyliinani sisään, että saisin nukkua syreenin tuoksussa. Virhe.

Juuri ennen nukahtamista muistin. Olin mummolan etupihalla nauttimassa syreenien tuoksusta. Mummon pihalla on kaksi valtavaa syreeniä, jotka kukkivat violetein kukin. Äkkiä minua kutsuttiin. Ukki ja mielensärkijä seisoivat autokatoksen kivetyksellä ja vilkuttivat minulle. Kehoni reagoi heti. Jähmetyin. Oli kuin suonissani olisi virrannut jäätä. Kurkkuani kuristi. Etsin katseellani mummoa ja laiminlyöjää. Muistin heidän menneen alapihalle. Juoksin sinne niin nopeasti, että en edes muista, miten sain painavan rautaportin auki.

Molemmat naiset ihmettelivät, mitä niin pelästyin. En saanut selvää sanaa suustani. Mummo rauhoitteli ja motkotti sitten, että olin jättänyt portin auki. Menimme yhdessä sulkemaan sen.

Tiesin siis jo lapsena, että ukki + mielensärkijä - naiset = huono yhdistelmä. Ukki + mielensärkijä + naiset = turvallista. Olin vain unohtanut tämän. Syreenin tuoksu palautti tiedon mieleeni. Työstin asiaa koko yön ja heräsin aamulla kuin en olisi nukkunut sekuntiakaan. Heiluin aamupalalle, join lasin mehua, menin takaisin nukkumaan. Mehun herättämä vatsani sai minut lopulta hakemaan itselleni puuroa ja muuta aamupalaa. Sitten takaisin nukkumaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Luen jokaisen kommentin ja arvostan niitä, vaikka en aina vastaakaan. :)