24.6.2017

Takaumia

TW: lapsiporno, hyväksikäyttö.

Pääsin osastolta kotiharjoitteluun juhannukseksi. Olen yrittänyt saada tuntoa palautetua kasvoihini. Niissä on ollut paljon jumissa oksennusrefleksin pidättämistä, takaumia peniksistä, jopa muisto hetkestä, jolloin pedofiili ei saanut seisomaan, ja nauroin hänelle. Turpaanhan siitä tuli.

Ei mikään ihme, että kasvoni ovat olleet ilmeettömät, kuin naamio. Olen siirtänyt kasvoni jalkoihini ja takaraivooni. Kun teki mieli tehdä ilme, joka olisi saattanut johtaa pahoinpitelyyn tai sen pahenemiseen, olen sen sijaan jännittänyt lihaksia muualla kehossani. Ilmankos lihakseni ovat olleet tukkojumissa.

Tänään menin lukemaan kirjaa seksuaaliterapiasta. Ensimmäinen suomeksi aiheesta julkaistu teos. Kirjassa todettiin hyväksikäytön saattaneen alkaa mukavissa merkeissä, mutta kulkeneen siitä sitten rajan yli. Ja että mitä nuorempi uhri on ollut, sitä vähemmän hänellä on ollut mahdollisuuksia pitää rajoistaan kiinni. Sitten luin virkkeen, jossa kerrottiin, että hyväksikäyttöön on saattanut sisältyä kuvien yms. näyttämistä kiihotustarkoituksessa. Meinasin oksentaa. Muistin, että mielensärkijä näytti minulle valokuvia. Otin tyynyn ja kiruin siihen. Annoin itselleni luvan muistaa ja unohtaa, mitä niissä kuvissa oli. Ne eivät olleet lapsipornoa. Ne olivat aivan tavallisia perhealbumin kuvia minusta kylvyssä, uimarannalla, saunomassa. Mielensärkijälle ne olivat pornoa. En ymmärtänyt sitä silloin. Minulle ne kuvat olivat jotain aivan muuta: Hauska hetki äidin kanssa, kun kylvettiin. Ekaa kertaa Espanjassa. Kummitädin kanssa saunassa, turvallinen ja lämmin hetki. Miksi isi näytti minulle kuvia noista hetkistä ja sitten teki minulle pahaa? Eikö minulla saanut olla sellaisia hetkiä? Olinko tehnyt niiden aikana jotain pahaa? Lapsena en ymmärtänyt.

Nyt minua oksettaa. Otin kaksi ketipinoria, harkitsin soittavani osastolle kriisipuhelun, mutta sitten menin keittiöön ja muistin, että on vuosi 2017. Ehkä se taas tästä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Luen jokaisen kommentin ja arvostan niitä, vaikka en aina vastaakaan. :)