25.6.2017

Valemuistoista

TW: hirttäminen

Roikun käsilläni köydessä, joka on kiedottu kaulani ympärille. Mies raahaa minua pitkin mökin lautalattiaa ja toteaa: "Näin käy, jos kertoo [muille]." Miesporukka hurraa taustalla.

Olen taas osastolla ja yksi osani alkoi ehdotella lähes pakkomielteenomaisesti hirttäytymistä. Tai ainakin sen yrittämistä niin, että jäisi jälki. Koska minä ansaitsen tulla hirtetyksi. Olen kertonut. Kaikille. Terapeutille. Siskolle. Suvulle. Hoitajille. Lääkäreille. Dyykkarille. Kavereille.

Olen ilmeisesti yhdistänyt tämän aiemman muiston omenapuu-muistoon. Toinen osani nimittäin muistaa tilanteen niin, että siinä ei ollut köyttä, vaan köydestä vain puhuttiin. Mielensärkijä käski meidän poimia puusta omenoita, vaikka emme yltäneet niihin. Toinen osani lisäsi köyden muistoon, koska minä ansaitsen sen mielestä tulla hirtetyksi. Sanoihan mielensärkijäkin niin: "Hirttääkö teidät pitäisi!!"

...Tai sitten haluan vain ajatella näin, koska se vaihtoehto on niin kauhea.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Luen jokaisen kommentin ja arvostan niitä, vaikka en aina vastaakaan. :)