30.6.2017

Yhä kotona

Mitä ihminen voi tehdä, kun ei jaksa edes olla ja hengittää? Väsyn jo nurmikolla istumisesta. Käytin kissat lenkillä (puolen tunnin homma) ja kaaduin eteisessä kontilleni läähättämään.

Pään sisällä tapahtuu paljon. 8-vuotias maalattialla makaava pikkutyttö on tehnyt kanssani paljon töitä. Olen pukenut sen ja antanut sille kuumaa kaakaota. Chtulhu on poiminut tytön mukaansa ja yhdessä lohikäärmeiden kanssa ne ovat tuhonneet talon, missä se kaikki tapahtui. Lapsi on rukoillut Chtulhua, että tulisi hulluksi ja alkaisi itkeä. Olemme harjoitelleet itkemistä.

Olen yrittänyt päästä kiinni vihaan tapahtumista. Se on suuri tunne, mutta välttelee minua.

Kuolen tylsyyteen, enkä jaksa enää pääni sisältöä. Toimintakyky, palaa jo! Haluan jaksaa edes katsoa sarjoja...

Kehomuististani on purkautunut muistoja vauva-ajalta. Ilmeisesti valokaappiin joutuminen heti synnytyksen jälkeen oli minusta pikemminkin rauhallista kuin traumatisoivaa: Kukaan ei tapellut tai itkenyt. Kasvoistani on purkautunut paljon imemisliikkeitä. Minun on ollut nälkä, olen imenyt, mutta maitoa ei ole tullut. Olen itkenyt nälkääni. Olen rauhoitellut osaa syömällä vatsani täyteen kolmen tunnin välein, etten kokisi nälkää.

Olen muistanut myös imeneeni, mutta maidon mukana tuli paha maku. Nyt tunnistin sen veren mauksi. Kun vaihdettiin tuttipulloon, minulla oli niin nälkä, että join kunnes puklasin. Pelästyin ja itkin. Joku löi minua. Laiminlyöjän on täytynyt olla hyvin väsynyt.

Kaikki tämä on purkautunut kasvojeni lihasmuistista ja kielestäni. Katsotaan, mitä muuta vielä sieltä löytyy.

Haluan ulos pääni sisältä ja maailmaan! Nykyhetkeen!

1 kommentti:

  1. Meillä on täysin erilaiset taustat ja tilanteet, mutta tavallaan käymme läpi samaa vaihetta masennuksessa. Minä väsyn kymmenen minuutin kävelystä ja pelkkä olemassaolo on painajaista.

    En ole osastohoidossa, vaikka toisinaan tuntuu, että ehkä minun pitäisi olla. Kaipa ne psyk.polilla tietävät, milloin olen siinä pisteessä että en pärjää kotona.... Paitsi että koko poliklinikka on kiinni heinäkuun ja kaikki jää katkolle.

    No, en tullut tänne pelkästään omia ongelmiani marisemaan. Olen seuraillut blogiasi pitkään, ja piti toivottaa voimia! Jos jaksaisin uskoa siihen itse, niin sanoisin, että kyllä se vielä paremmaksi muuttuu. Hah, huono huumori. Jaksamista sinulle - ja minullekin kai.

    VastaaPoista

Luen jokaisen kommentin ja arvostan niitä, vaikka en aina vastaakaan. :)