13.9.2017

Kuulumisia

Halusin ja sain terapiasta kotitehtävän. Piti seurata kehoreaktioita eri tilanteissa ja eri osilla. Vaikeaa on ollut. Hartioista on löytynyt jotain. Pitää olla todella voimakas reaktio (esim. reaktio painajaiseen), ennen kuin tunnistan kehoni reagoivan jotenkin. Ja sitten kun niitä reaktioita (esim. sydäntä puristaa) lähtee jäljittämään tarkemmin, että mistä tässä on kyse, löytää hirmuisen vyyhden, josta riittäisi puitavaa useammallekin terapiakerralle. Ja seuraavan reaktion takaa löytyy toinen vyyhti, ja miettii, kumman kanssa sitä pitäisi mennä terapeutille. Enkä nyt muista enää kumpaakaan. Olisi pitänyt tehdä jotain muistiinpanoja. Tuntuu, että pääni lahoaa. Puuh. Ehkä se tästä.

Tällä viikolla aktivoiduin sen verran, että sain itseni mt-kuntoutujille tarkoitetulle ilmaiselle luennolle. Oli mielenkiintoista ja tutustuin kahteen toiseen dissoilijaan. Oli antoisia keskusteluja. Ensi viikolla uudestaan. :)

3 kommenttia:

  1. Huh, kun kuulostaa tutulta :/
    Sain vähän samantyyppisen tehtävän hoitajalta, pitäisi tutkia jotain tunnetta ja analysoida sitä. Käsittääkseni juuri keholliselta kantilta, minulla vaan ei oikein ole tajua siitä, mitä kehoni tuntee - eikä paljon ole käsitystä mielestäkään. On ollut jo pari viikkoa aikaa tehdä tuota läksyä enkä ole jaksanut kuin kai kerran lukaista läpi tehtävänannon. Liian vaikeaa.

    Hienoa aktivoitumista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö olekin vaikeaa kiinnittää huomiota johonkin, jota ei tunnu olevan olemassakaan?

      Poista
    2. On! Kun ei ole varma edes siitä, mihin pitäisi kiinnittää huomiota. Tavallaanhan nämä ovat mielenkiintoisia asioita, mutta pitäisi ehkä olla paremmassa kunnossa, että jaksaisi innostua eikä vain väsyisi.

      Poista

Luen jokaisen kommentin ja arvostan niitä, vaikka en aina vastaakaan. :)