3.10.2017

Huomenta

Mikähän minua nyt vaivaa? Aiemmin olen muistanut tosi hyvin kohtaamiset osieni kanssa ja pystynyt kirjoittamaan ne tänne jälkikäteen. Nyt tuntuu, että ne katoavat muistista sen siliän tien, ellen ponnistele pitääkseni ne mielessä.

Näin muutama yö takaperin painajaista, jossa valtava tuhatjalkainen yritti syödä minut. Toiset olennot unessa auttoivat minut pakoon ja loppujen lopuksi tuhatjalkainen tyytyi syömään minua esittäneen sammakon. Tajusin tuhatjalkaisen olleen Noita. Se oli täynnä vihaa minua kohtaan. Kovan kaivelemisen jälkeen se ilmoitti olevansa vihainen, koska en ole järjestänyt lapsiosille tekemistä tässä päivässä. En ole mennyt uimaan tai salille, kuten suunnittelin.

Huomautin Noidalle, että en ole ollut siinä kunnossa: Nytkin ollaan sängyssä nukkumassa. Se tyytyi vastaukseen ja painui taka-alalle. Sitten nousi esiin toinen osa, joka laukoi minulle ahdistusta päälle. Kun sain osan ongelmasta kiinni (en vain muista, mikä se enää oli), ahdistuskin laukesi. Se oli nostanut minulle ahdistuksen päälle saadakseni huomioni. Se ei vain tajunnut, että vaatii taitoa kestää ja nostaa sivuun se ahdistus, ennen kuin pystyy kuuntelemaan. Ehkä se ensi kerralla vain tulisi sanomaan, että sillä on asiaa. Tämäkin oli joku nimetön osa, eikä se nimeä itselleen halunnut.

On hyvä merkki, että osia nousee esiin, koska silloin niiden ongelmia saa ratkottua. Jos ne vain mököttävät alitajunnassa aiheuttamassa minulle pahaa oloa, siitä ei hyödy kukaan.

Vielä kun tämä valtava unentarve alkaisi vähentyä... Toisaalta, enpä minä saa hereillä tehtyä mitään, kun mikään ei kiinnosta, mihinkään ei jaksa keskittyä...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Luen jokaisen kommentin ja arvostan niitä, vaikka en aina vastaakaan. :)